Hae
Metallisydän

Se kaikkein kallein lasti

”Autolla ajetaan varo varo vasti, ettei kaatuisi kallis lasti…”
Meidän perheessä autolla kuljetaan päivittäin, päiväkotiin, kauppaan, mummolaan ja vaikka mihin. Välillä välimatkat on lyhyitä, välillä pitkiä, mutta matkan pituudesta riippumatta turvallisuus on aina ensisijalla.

Se kaikkein kallein lasti

Kun Emilia oli vielä Sarin masussa, tehtiin paljon kaikenlaisia hankintoja. Oli pinnasänkyä, sitteriä ja vaunuja, mutta se kaikkein tärkein oli jo silloin turvallinen turvakaukalo. Pieni lapsi on autossa todella turvaton jo pienessäkin töytäisyssä ilman kunnon tuvakaukaloa.

Emilian pari kuukautta vanha serkkupoika kulkee turvallisesti turvakaukalossa takapenkillä, selkä menosuuntaan.

Turvakaukalosta turvaistuimeen

Emilian kasvaessa turvakaukalo jäi pieneksi ja oli aika siirtyä turvaistuimeen. Sen suhteen oltiin myös hyvin tarkkoja ja oikea turvaistuin valittiin tarkasti harkiten ja vertaillen. Turvaistuinten hinnat ovat korkeita ja houkutus käytetyn istuimen hankkimiseen oli korkea, varsinkin kun niitä tarvittiin kaksi, yksi molempiin autoihin. Käytettyä istuinta ostaessa ei kuitenkaan koskaan voi varmuudella tietää mitä saa, onko istuinta kolhittu tai kuinka vanha se on. Kolaroitua tai useamman vuoden vanhaa turvaistuinta kun ei kannata ostaa, ne eivät ole enää turvallisia.
Ensialkuun Emilia kulki turvaistuimessa selkä menosuuntaan, se kun on taaperolle se turvallisin asento pään ollessa vielä suhteessa painava ja niskan alueen lihaksisto heikko. Emilian täytettyä kolme uskaltauduimme kääntämään istuimen kasvot menosuuntaan. Emilia on aika pienikokoinen, joten vielä ei ole aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli turvavyöistuimeen, mutta ei siihenkään enää kauaa mene.

Turvaistuimen kiinnittäminen

Tuolla edellä jo viittasin tarkkaan harkintaan turvaistuinta hankkiessa. Yksi huomioonotettava seikka on turvaistuimen (ja kaukalon) turvallinen ja tukeva kiinnittäminen autoon. On kyse sitten turvakaukalosta tai turvaistuimesta, on se todella tärkeää kiinnittää tukevasti ja huolella, heikosti kiinnitetty istuin tai kaukalo kun ei ole lapselle turvallinen. Turvakaukalon suhteen suosittelen ehdottomasti valitsemaan telakallisen version, telakan kun kerran kiinnittää kunnolla autoon, on itse kaukalo sitten helppo ja nopea kiinnittää telakkaan ja napata siitä mukaan.
Toisin kuin kaukaloa, ei turvaistuinta tarvitse olla irrottamassa ihan joka päivä. Silti sen kiinnittäminen nousee merkitykselliseksi heti jos sitä joutuu useamman kerran irrottamaan. Toisessa autossa meillä homma onnistuu käden käänteessä isofix-kiinnityksen ansiosta, kun taas toiseen autoon istuinta kiinnittäessä on hiki virrannut ja kirosanojakin saattanut joitakin kuulua… Kyllä sen istuimen auton omalla turvavyölläkin tukevasti ja turvallisesti kiinni saa, mutta henkilökohtaisesti suosittelen kyllä isofixia jos vain mahdollista 😀

Miten lasta kuuluu kuljettaa?

Laki sanoo, että alle 135 cm pituinen lapsi tarvitsee turvaistuimen. Erilaisia turvaistuimia on kuitenkin markkinoilla vaikka millä mitalla, eikä valmistajien suosituksiin välttämättä voi aivan täysin luottaa ja minunkin mielipiteeni tässä postauksessa ovat vain mielipiteitä. Faktatietoakin onneksi löytyy, Liikenneturva kun on puolueeton ja virallinen asiantuntija ja oikea taho neuvomaan näissä asioissa.
Tarkempaa ja kattavampaa tietoa lapsen kuljettamisesta autossa löytyy Liikenneturvan nettisivuilta. Sivuilta löytyviin ohjeistuksiin ja opastevideoihin kannattaa tutustua huolellisesti, sillä lapsi on ainakin meillä ehdottomasti se kaikkein kallein lasti jota autossa kuljetetaan.

Yhteisten vapaiden viikonloppujen merkitys

Harva normaalia arkityötä tekevä osaa oikeasti arvostaa vapaita viikonloppuja riittävästi. Itsekään en niitä arvostanut ennen perhe-elämää. Nykyisin perheen yhteiset vapaat viikonloput ovat kultaakin kalliimpia.

Taas me leivottiin 🙂

Vapaiden viikonloppujen merkitys

Olen tehnyt vuorotyötä koko työurani ajan, kohta jo neljätoista vuotta. Ensimmäiset reilut kymmenen vuotta työ oli epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, joka piti sisällään lähinnä ilta- ja yövuoroja ja joskus harvoin aamuvuoroja. Silloin keskimäärin kaksi viikonloppua kuudesta oli vapaita. Nautin tuolloin vuorotyöstä todella paljon. Tykkäsin siitä, että elämä ei ollut millään tavalla säännöllistä, välillä oli kolme päivää töitä, sitten kaksi vapaata, sitten pari päivää töitä ja sitten kolme tai neljä vapaata. Viikkorytmiä ei ollut, eikä oikeastaan vuorokausirytmiäkään. Viikonloput ja arkipyhät olin mieluummin töissä kuin vapaalla, saihan niistä ihan mukavat vuorolisät. Tuolloin elämä pyöri lähinnä töiden ja treenaamisen ympärillä ja muut ajat täytettiin elokuvilla. Ihan mukavaahan se oli, oman aikansa.
Vähän yli kolme vuotta sitten työtehtäväni muuttuivat jonkin verran ja samalla työajoissa tapahtui isohko muutos. Täysin epäsäännöllisestä kolmivuorotyöstä siirryin tekemään suhteellisen säännöllistä kaksivuorotyötä. Yhtäkkiä minulla olikin viikonloput vapaita ja myös yövuorot jäivät pois. Viikossa tein keskimäärin kaksi aamuvuoroa ja kolme iltavuoroa. Olihan se alkuun todella outoa, mutta nyt en missään tapauksessa suostuisi palaamaan enää takaisin epäsäännöllisyyteen – ja suurin syy siihen on yhteiset vapaat viikonloput perheen kanssa.

Isin taiteellinen näkemys Nasusta…


Kyllä lapsiperheen arjessa epäsäännöllisellä vuorotyölläkin puolensa on. Suunnittelua arjen pyörittäminen ehkä vaatii enemmän, mutta toisaalta arkivapaat helpottavat suuresti asioiden hoitamista ja arjen pyörittämistä. Vuorotyössä on kohtalaisen helppo järjestää itselleen tarvittaessa pidempikin vapaa tai yksittäisiä vapaapäiviä tarvittaviin paikkoihin. Tätä etua ei säännöllisessä arkityössä ole, silloin ollaan maanantaista perjantaihin töissä ja sillä selvä. Samalla kuitenkin vuorotyöläisten arjessa koko perheen yhteistä aikaa on vähemmän toisen vanhemmista ollessa arki-iltaisin tai viikonloppuisin töissä.
vapaiden

Nokian Eden


Viime viikonloppuna esittelin meidän koko lauantaipäivän sisällön TÄÄLLÄ. Tällä kertaa en lähde noin yksityiskohtaiseen erittelyyn. Totean vain että tänä viikonloppuna lauantaipäivä touhuttiin yhdessä kotosalla, tehtiin kotihommia, leikittiin, touhuttiin ja nähtiin rakkaita ihmisiä. Sunnuntaina sitten pulikoitiin Nokian Edenissä ja syötiin roskaruokaa ravintolassa. Päivien sisällöllä ei sinänsä ole merkitystä vaan sillä, että ne vietettiin yhdessä.

Uinnin jälkeen maistuu ranskalaiset!


Jarin vaatteet on muuten Fit4You:sta. Housut Better Bodiesin Harlem Cargo Pantsit (TÄÄLLÄ) ja paita Better Bodies Harlem Thermal longsleeve (TÄÄLLÄ) Paita on muuten kuukauden loppuun asti kampanjatarjouksessa…
P.S. Käy tsekkaamassa Instagramista millaisiin hankaluuksiin törmäsin Edenissä…