Taas on tullut saatettua kahta intohimon kohdetta askel eteenpäin. Muutama viikko sitten ottamani Batman/Jokeri -tatuointi saatettiin loppuun lisäämällä ajatuksia herättävä teksti kuvan ympärille ja autotallin kuntosali sai pienen sisustuslisäyksen…

It’s not who we are underneath…

TÄÄLLÄ oli juttua oikean käden hauikseen ottamastani Batman/Jokeri -tatuoinnista, joka nyt sai jatkoa. Jo alunperin oli ajatus täydentää kuvaa eräällä tietyllä sitaatilla Batman Begins elokuvasta ja nyt oli sen aika. Luottotatuoitsijani Tim Chicon suunnitteli ja toteutti käteeni tällä kertaa tekstin ”It’s not who we are underneath, but what we do that defines us”

Tykkään kovasti tuosta ajatuksesta, että jokaisen ihmisen määrittävät hänen omat tekonsa ja että jokaisella on omilla valinnoillaan mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen ihminen on ja millaisena muut näkevät. Vaikka lähtökohdat olisivat heikot tai sisällä myllertäisi millaisia omia demoneita, voi silti tehdä oikeita ratkaisuja.

…but what we do that defines us

Itse tein tällä viikolla ratkaisun ripustaa kotisalilla uuden Hex Bar -tankoni seinälle. TÄÄLLÄ esittelin tuon uusimman hankintani. Tuo tanko on aivan mahtava, mutta toi mukanaan tietynlaisen säilytysongelman… Kotisalini on suhteellisen kompaktin kokoinen, eikä siellä juurikaan ole tilaa lattialla lojuville tangoille, varsinkaan noin kookkaille kuin tuo suuri Hex Bar. Jotain oli siis keksittävä…

Ratkaisuni oli ripustaa tuo tanko seinälle. Sekään ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertainen juttu. Kun tanko painaa 27 kiloa, ei mitkään kevytrakenteiset hennot pikkukoukut sitä kestä. Pohdiskeltuani asiaan ratkaisua, päädyin tilaamaan GoFitness Megastoresta ATX:n tankokoukut, joista modaisin sopivat seinään asennettaviksi.

Ystäväni Aki veteli ensin ohjeideni mukaan rälläkällä ylimääräiset osat pois ja sen jälkeen kiinnitin koukut siististi ruuveilla seinään… Paitsi että ensin piti irrottaa seinälevyt seinästä ja lisätä uudet runkopuut oikeille kohdille jotta koukut varmasti pysyy tankoineen seinässä eikä tule jonakin kertana lastulevyineen alas ja suoraan viattoman treenaajan päähän…

Pienen askartelun jälkeen koukut oli seinässä ja tanko koukuissa. Kyllä nyt on hyvä, vaikka itse sanonkin 🙂

Tällasia on nämä mun harrastukset, mites teillä? Kirjoitteletteko te mietelauseita ihoonne ja kiinnittelette koukkuja seinille?

Sarin ensimmäisistä Body Fitness SM-kisoista on kohta kulunut viikko. Nyt Sari kertoo itse miten kisat menivät ja avaa hiukan kisaviikonlopun fiiliksiä…

Hotellihuoneessa oli aika rento fiilis kisaa edeltävänä iltana…

Sarin kisaprojektin huipennus, Body Fitness SM

Kisapäivään liittyi monenlaisia tunteita, mutta eniten olo oli odottava. Aamupalan jälkeen suunnattiin kisameikkiin ja -kampaukseen. Meikistä tuli upea, jokseenkin kyllä tummanpuhuva ja peilistä katsoi hieman erinäköinen nainen kuin ennen meikkiä. Meikin ja kampauksen jälkeen suunnattiin suoraan kisapaikalle kisavärin laittoon. Kisavärin laitto oli sitä fitness-glamouria parhaimillaan. Siellä me alastomat naiset käveltiin, suihkumyssyt päässä, vuorotellen värjäykseen ja kuivateltiin itseämme tuulettimien edessä. Kisavärin laiton jälkeen siirryin odottelemaan lavan taakse vuoroani nousta lavalle.

Siinä odotellessa söin lounaaksi riisikakkuja  ja vuolukanaa, samalla fiilistellen tunnelmaa. Kävin mielessäni läpi kisaa sekä pose-asentoja. Vajaa tuntia ennen h-hetkeä aloin pumppailla yläkroppaa käsipainoilla sekä jumppakuminauhoilla. Pumppailun lomassa söin salmiakkia ja otin suolaa sekä hörppäilin hiukan salmaria. Valmentajan kanssa käytiin asennot vielä läpi ja liimailtiin biksujen alaosa oikeille paikoilleen. Vielä viimeiset pumppailut, jonka jälkeen siirryttiin jonoon odottamaan lavalle nousua.

Itse kilpailu

Lavalle kävellessä kaikki muu poistui mielestä ja keskityin täysillä omaan suoritukseeni. Itse lavalla olosta nautin ihan täysillä, vaikka pientä jännitystä oli tunnettavissa kehossa. En silti jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin kuvittelin jännittäväni vaan olin yllättävänkin rento.

Päällimmäisin fiilis kaikesta on onnellisuus, saavutin mun pitkäaikaisen unelman. Mä tein sen, hitto vie!

Ja kyllähän ne kisat aika hyvin näin ensikertalaiselle taisi mennä, sijoitus SM-kisassa oli yhdeksäs yleisessä sarjassa ja Masters-ikäisissä ilmeisesti kolmen parhaan joukossa koska kisojen jälkeen sähköpostiin kilahti kutsu edustamaan Suomea joulukuussa Espanjassa pidettävissä Mastersien MM-kisoissa… Mahtava kunnia, mutta siihen en nyt tällä kertaa kuitenkaan lähde enää rutistamaan.

Kisan jälkeen

Kisan jälkeen söin heti ensimmäiseksi suklaata ja ou mai gaad kun se maistui taivaalliselta. Lisäksi upposi irtokarkkeja sopiva määrä ennen Amarillossa ruokailua. Seuraavana aamuna kävimme syömässä hotellin aamupalalla Porissa ja oli kyllä mukavaa, kun sai syödä pikkupannareita ja nakkeja aamupalaksi.

Kisojen jälkeen ja seuraavana päivänä sain vapaasti syödä ihan kaikkea ja maanantaina palasin ruokien suhteen noudattamaan ruokavaliota. Vaikeinta oli ehkä siirtyä punnitsemaan ruokia taas tarkasti ja syömään suhteellisen kurinalaisesti, vaikka en enää dieetillä olekaan. Välillä on sellainen olo, että haluaisi vaan vetää navan täyteen herkkuja, mutta mieli pitää nyt malttaa. Tässä nostellaan kaloreita pikkuhiljaa ylös ettei kroppa mene sekaisin. Treenejä tällä viikolla teen kaksi, ihan vain kropan herättelyä sekä sitten koiran kanssa lenkkeilyä tms.

Loppufiilikset?

Kaiken kaikkiaan kisadieetti sujui suhteellisen helposti ja nautin dieetillä olosta sekä kurinalaisesta syömisestä.  Kisakuntooni olen todella tyytyväinen enkä olisi sitä saavuttanut ilman ammattitaitoisia valmentajiani Ringa Ruisniemeä ja Jani Sukevaa ja täyden tukensa antanutta aviomiestä ja perhettä.

WellGo Personal Training valmentajat Jani Sukeva ja Ringa Ruisniemi

Nälkä tietysti kasvaa syödessä ja olen jo mietteissäni tehnyt suunnitelmia milloin kisataan uudelleen. Nyt annetaan kuitenkin kropan ja mielen palautua ja aletaan samalla takomaan lisää lihaa yläkroppaan.

Kiva kun olette jaksaneet seurailla projektiani ja tsemppailla, nähdään taas!

Kuva: Mika Ankkuri