Hae
Metallisydän

Fitnessiä ei harrasteta – sitä eletään.

Suomessa on valtava määrä ihmisiä jotka harrastavat jalkapalloa tai jääkiekkoa, jonkin verran ihmisiä jotka harrastavat seinäkiipeilyä tai kansantansseja ja silloin tällöin kuulee jonkun kertovan harrastavansa fitnessiä. Siinä mennään metsään. Fitnessiä ei harrasteta, sitä eletään.

fitnessiä

Fitnessiä ei harrasteta – sitä eletään

Jokainen fitness-blogeja tai vaikkapa vaan sosiaalista mediaa seurannut tietää minkälaista säkrifaissia fitness vaatii, sitä ei voi tehdä puoliteholla, sitä ei voi harrastaa, vaan fitnessiin on antauduttava mukaan täysillä, sitä on elettävä. Jos haluat harrastaa, mene crossfittiin tai liity lukupiiriin. Jos taas haluat elää fitnekselle, sinun on oltava valmis tekemään uhrauksia.

Fitness-elämään ei kuulu baari-illat tai biletykset. Fitness-elämään kuuluu yhteistreenit salilla tai mäkijuoksut metsäpoluilla. Korkeintaan voidaan joskus istua iltaa maistellen raakakakkua tai soija-parsakaali-spirulina-smoothieta. Jos et ole valmis vaihtamaan biletystä ja baari-iltoja, ”ihan hyviltä” maistuviin superfuudeihin, ei fitness-elämä ole sinua varten.

Sheikkereitä, penkkipäiviä ja dieettiä

Fitness-eläjät eivät syö kaukkuja tai pullia. Jos fitness-eläjä joskus salitreeneiltään ja aamuaerobisiltaan ehtii lähteä jonnekin kyläilemään, on pöytään aivan turha kattaa herkkuja. Ne eivät kuulu fitness-elämään. Oikeastaan pöytään on aivan turha kattaa yhtään mitään, sillä fitness-eläjällä on aina omat eväät mukana kätevissä muovipurnukoissa ja sheikkereissä.

Fitness-elämässä viikonpäivät eivät mene samalla tavalla kuin taviksilla. Fitness-eläjille maanantai ei ole maanantai, vaan penkkipäivä ja tiistai ei ole tiistai, vaan jalkapäivä. Fitness-elämässä treenit tulevat ensin ja vasta sitten tulevat muut asiat, jos niille jää aikaa. Ja tämä koskee myös juhlapyhiä. Jos jouluaatolle osuu jalkapäivä niin silloin kyykätään eikä tanssita kuusen ympärillä. Jos et voi suunnitella elämääsi treeniohjelmasi mukaan, ei sinusta ole fitness-eläjäksi.

Dieetti on olennainen osa fitnessiä, mutta niin on massakausikin. Dieetillä nähdään nälkää ja kylkiluut paistaa. Massakaudella taas ollaan jatkuvassa ähkyssä, ja muistutetaan ylisyötettyä mursua (olit sitten miest tai nainen). Jos et pysty olemaan ensin puolta vuotta dieetillä jossa syödään pelkkää parsakaalia ja sen jälkeen puolta vuotta syömään puolikasta lehmää kerralla, tai  jos kolmenumeroinen luku vaa’assa kauhistuttaa (olit sitten mies tai nainen), ei sinun kannata haikailla fitness-elämän perään.

Se kaikkein oleellisin

Fitnessissä ollaan lähes alasti satojen, jopa tuhansien ihmisten arvosteltavana ja sen jälkeen sinusta otetut pyllistelykuvat löytyvät ikuisesti sekä netistä että jonkun pervon papparaisen kotikoneelta (olit sitten mies tai nainen). Jos tämä on sinulle jollakin tasolla ongelma, kannattaa siirtyä siihen pitsin nypläykseen ja unohtaa fitness. Sama koskee ulkonäkösi arvostelua, jos et kestä kuulla peppusi roikkuvan tai vatsassasi olevan rasvaa silloinkin kun oikeasti muistutat kuihtunutta oravaa, ei fitness ole sinulle oikea elämäntapa.

Ja viimeiseksi, jos et ole valmis jakamaan jokaista treeniäsi sosiaalisessa mediassa  ja ottamaan itsestäsi vähintään kahta selfietä ja yhtä belfietä päivässä, kannattaa saman tien vaihtaa lajia, sillä se, jos mikä on fitneksen ydin.

Haluatko eroon pyykkilautavatsasta?

Tämä viime vuosina paljon puhuttu fitness-touhu alkaa olla jo aikalailla nähty. Ihmiset alkaa olla kyllästyneitä pyykkilautavatsoihin ja piukkoihin pakaroihin, joita jokainen sosiaalinen media pullistelee. Enää ei kiinnosta vihersmoothiet eikä pepputreeniohjelmat, parsakaali alkaa pursuta korvista ja jäätelökin halutaan jäätelönä eikä minään helvetin lohilona. Mutta millä keinoilla tästä fitness-laiffista on mahdollista irtautua, päästä pois fitness-kuplasta?

Haluatko eroon pyykkilautavatsasta?

Oletko aikoinasi mennyt ja hypännyt tuohon fitness-kelkkaan, treenannut itsesi tikkiin noudattaen tarkaan säädeltyä treeniohjelmaa ja grammalleen mitattua ja aikataulutettua ruokavaliota – unohtaen siinä sivussa mitä se normaali elämä on? Ei hätää, autan sinut askel askeleelta pois fitness-kuplasta kohti stressittömämpää elämää ja pömppövatsaa.

Askel 1 – Skippaa jalkatreeni!

Mikään ei ole fitness-addiktille kauheampaa kuin jättää treeni tekemättä, erityisesti jos kyse on jalkatreenistä. Useimmat fitness-fanaatikot ovat valmiita kyykkäämään vaikka pyörätuolissa ennemmin kuin jättämään jalkatreenin tekemättä. Vieroitusohjelmamme ensimmäinen askel onkin jättää se jalkatreeni tekemättä – ja huomata että maailma ei lopukaan siihen!

Askel 2 – Syö pulla!

Tämä saattaa olla joillekin jopa hankalampaa kuin ohjelman ensimmäinen askel. Jotenkin valloilla on sellainen käsitys, että yksikin pulla saattaa romuttaa monen vuoden tiukan ruokavalion. Yksi pulla ja perse ja maha kasvavat muodottomiksi löllöröllöiksi ja elämä on pilalla. Paskapuhetta, yksi pulla ei ole mitään isommassa mittakaavassa, haukkaa ihan rauhassa ja kun makuun pääset, syö vaikka toinenkin!

Askel 3 – Unohda kelloon tuijottaminen!

Ihan oikeasti useimmat ihmiset selviävät arjesta seuraamatta ruoka-aikoja sekuntikellolla. Monet syövät silloin kun on nälkä, eivät silloin kun kolme tuntia on kulunut edellisestä ruokailusta. Kokeile jättää tuijottamatta kelloa, uskallan väittää että nälkä tulee yllättävän säännöllisesti.

Askel 4 – Yritä puhua vaikka säästä!

Kun siellä fitness-kuplassa on riittävän syvällä, jotenkin kuvittelee että jokaista tuttavaa kiinnostaa kuulla viime viikon intervallitreeneistä tai uudesta herkullisesta rasvattomasta ja mauttomasta pizzan korvikkeesta. Voin kertoa, ei kiinnosta. Kukaan ei myöskään ajattele että olet huono ihminen jos vatsalihaksia ei voikaan laskea hupparin läpi – ja jos ajattelee, voi suksia kuuseen.

Askel 5 – Ota rennosti

Ihan oikeasti, treenaamiseen, syömiseen ja ihan koko elämiseen voi suhtautua myös rennosti, ei kaiken tarvitse olla suorittamista. Fitness-touhu on ihan harrastajatasollakin jostain syystä niin kauhean vakavaa. Jokainen suupala lasketaan (ja kuvataan Instaan) ja treeniohjelmaa noudatetaan tunnollisemmin kuin liikennesääntöjä – arvatkaa kummassa on ihmishenkiä pelissä? Jos parin kuukauden sisällä on kisat tiedossa, saa homma ollakin vakavaa, mutta muulloin voi ihan oikeasti kisaajakin ottaa hiukan rennommin, puhumattakaan harrastajasta.

Ihan jokaisen hiukankin syvemmälle fitness-laiffiin sukeltaneen on hyvä tiedostaa se, että ihmisarvoa ei mitata rasvaprosentilla, ei hauiksen ympärysmitalla eikä kyykkytuloksella.