Hae
Metallisydän

Millaista on olla neljäkymppinen?

Täytin (tai oikeastaan me täytettiin molemmat) tänä vuonna neljäkymmentä vuotta. Siis 40 vuotta. Kyllä, neljä ja nolla. Olen siis saavuttanut iän, jossa pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo aikuinen. No joo, joillakin mittapuilla varmasti olenkin, minulla on perhe, koira ja asuntolaina. Mieleltäni en kuitenkaan koe itseäni kovin aikuiseksi, ainakaan kovin usein… Mutta millaista sitten on olla neljäkymppinen?

neljäkymppinen

Millaista on olla neljäkymppinen?

Jos aikuistumista ei isommin ole tapahtunutkaan, on jotain viime aikoina kuitenkin tapahtunut. Olen tajunnut, etten ole enää mikään nuori pojankloppi – ja se tieto on iskenyt ikään kuin nyrkillä neljäkymppiseen naamaani.

Kelataanpa hiukan mitä tässä viimeisen vuoden aikana on oikein tapahtunut ikinuorelle keholleni…

Lihakset pettää

Viime vuoden loppupuolella osui kohdalleni ensimmäinen ihan oikein kunnon loukkaantuminen salitreenissä. Onhan niitä pieniä vaivoja ollut ihan säännöllisesti, mutta isommilta vaurioilta olen ihe kyllä välttynyt ihan koko treeniurani. Niin senkin aika vaan kuitenkin tuli, nimittäin viime vuoden lopulla repesi ensin oikea rintalihas ja melkein heti sen perään oikea hauis. Kevät menikin sitten niitä kuntouttaessa ja edelleenkin erityisesti rintalihas ilmoittelee itsestään aina välillä salitreeneissä.

Näkö heikkenee

Minulla on kautta aikojen ollut oikea kotkan katse, olen nähnyt hiton hyvin niin lähele kuin kauas. No, nyt viimeaikoina on alkanut olla näönkin kanssa hieman haastetta. Erityisesti illalla jouluu kännykän näyttöä tihrustamaan hieman kauempaa ja aamulla herätessä siitä ei saa mitään selvää. Päivän mittaan selviän kuitenkin vielä joten kuten, mutta kyllä se myönnettävä on että optikko kutsuu tätä neljäkymppistä ennemmin tai myöhemmin…

Hampaat vaivaa

Tämä ei kyllä sinänsä liity ikään, mutta niputetaan sekin nyt tähän samaan syssyyn. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan koskaan ollut reikiä hampaissa, eikä hampaat vihloneet tai muutakaan ongelmaa. No nyt on. Kävin keväällä poistattamassa viisaudenhampaat, ensin oikealta puolelta, sitten vasemmalta. Oikea puoli meni ihan hyvin, mutta vasemman puolen kanssa ei sitten mennytkään ihan putkeen. Hammaslääkärissä oli opiskelija ja minulta kysyttiin, voisiko hän poistaa viisaudenhampaani. Tein elämäni virheen ja avstasin myöntävästi. Tuo opiskelija väänteli hampaitani parin tunnin ajan ja sai siinä sivussa minut melkein tukehtumaan valuttamalla puudutusainetta kurkkuuni. Ihan oikeasti ehdin ajatella että tässäkö tämä nyt sitten oli, kun en enä pystynyt hengittämään ja hoitaja ryntäsi hakemaan kaapista ensiapuvälineitä. No tässä sitä vielä hengitellään, mutta nuo oikean puolen poskihampaat ei ole vieläkään toipuneet tuosta hammaslääkärikäynnistä. Niitä vihloo ja särkee lähes päivittän…

Harmaat partakarvat

Viimeisenä nuo harmaat partakarvat (hiuksiahan minulla ei ole). Eihän ne nyt repeävien lihasten, sokeutumisen ja tippuvien hampaiden rinnalla ole oikeastaan yhtään mitään, mutta tietynlainen muistutus ikääntymisestä kuitenkin. Tätä en kuitenkaan pidä ollenkaan pahana asiana, sillä aion harmaantua charmikkaasti kuten Sean Connery tai katu-uskottavasti kuten Marko Annala.

Noita hampaita, silmiä ja hajoavia lihaksia lukuunoattamatta on ihan mukava olla neljäkymppinen. Saa jo ihan luvan kanssa viihtyä paremmin kotona kuin rilluttelemassa, ei tarvitse esittää olevansa mitään muuta kuin on ja saa manata tätä nykynuorisoa hyvällä omallatunnolla. Kyllä meidän nuoruudessa oli asiat toisin, silloin kultaisella 90-luvulla kun minullakin vielä tukka hulmusi ja leipäkin maistui leivältä…

Metallisydän Facebookissa

Metallisydän Instagramissa

Yksi kommentti

  1. Eve kirjoitti:

    Paljon onnea teille molemmille! Ootte super hyvännäköisiä tyyppejä ja uus ikä ja uudet kujeet, jee! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *