Aloitin jokin aika sitten sitten uuden postaussarjan, jossa käyn läpi kehon lihasryhmät ja omat suosikkiliikkeeni niille. Vaikka suosikkiliikkeet ovat aina makuaisoita, eikä kaikki samat liikkeet toimi kaikilla yhtä hyvin, uskon silti monen voivan saada näistä pientä lisäideaa omaan treeniinsä, ehkä muistuttaa mieleen joitakin käytöstä jääneitä liikkeitä tai mahdollisesti jopa löytää jotain ihan uutta ulottuvuutta omaan treenaamiseen. Tällä kertaa otetaan käsittelyyn reidet.

TOP 5 treeniliikkeet – Reidet

Minun mielestäni ihan jokaisessa treenissä on omat hienot juttunsa, repivä pumppi rintalihaksissa tai hauiksissa on mahtava tunne ja jotain kieron hienoa on myös siinä kun käsi ei nouse loppuun tehdyn olkapäätreenin jälkeen. Jotenkin kuitenkin kaikkein parhaat kiksit saan useimmiten reisien treenaamisesta, raskaista liikkeistä ja niiden loppuun asti viemisestä…

Liike nro 1. – Takakyykky

Takakyykky on yksi ehdottomia suosikkiliikkeitäni sen armottomuuden vuoksi. Hauistreenissä voit hieman heilauttaa jos tanko ei meinaa nousta ja leuanvedossa auttaa sätkiminen. Jos takakyykyssä ei reisissä paukut riitä, ne ei riitä. Siinä ei heilumiset ja sätkimiset auta.
Takakyykky on hiton raskas liike ja oikein tehtynä todella tehokas reisien ja osittain myös pakaran kasvattaja.

Liike nro 2. – Maastaveto

Siitä voidaan olla montaa mieltä, voiko maastavedon laskea reisitreeniin kuuluvaksi liikkeeksi. Koska tämä on minun blogini ja nämä ovat minun lempiliikkeitäni, yksinvaltian hirmuvallalla teen maastavedosta tällä kertaa reisiliikkeen.

Maastavetoon pätee sama armottomuus kuin takakyykkyyn. Jos tanko ei lattiasta nouse, se ei nouse, ei vaikka kuinka riuhtoisi. Selkänsä siinä riuhtomisessa saattaa tosin tuhota. Puhtaalla tekniikalla tehtynä pidän maastavetoa ehdottoman tehokkaana takaosaston kehittäjänä ja yhtenä suosikkiliikkeistäni.

Liike nro 3. – Etukyykky

Etukyykky on vähän niinkuin takakyykky, mutta hankalampi ja epämukavampi – ja samalla hiton tehokas etureisien kasvattaja. Hyvä etukyykkytekniikka on hankala oppia, mutta kun sen oppii, saa tästä liikkeestä taatusti todella tehokkaan avun reisitreeniin.

Liike nro 4. – SJMV

Jos maastaveto ei vaan mitenkään sinun ajatusmaailmassasi taivu reisiliikkeeksi, apuun syöksyy SJMV eli julle eli suorin jaloin maastaveto, joka on takareisiliike puhtaimmillaan. Liike toimii hiton hyvin itsenään, mutta on oiva apu myös tavallisen maastavedon kohdistamiseen takareisille. Muutama tiukka sarja SJMV:a pohjalle ja sitten kiinni maastavetotankoon niin johan on hitto jos ei takaosastossa tunnu!

Liikkeet 5a ja 5b – Jalkaprässi ja Hack-kyykky

Kun nuo vapailla painoilla tehdyt reisiliikkeet on saatu hoidettua alta pois, on laitteisiin siirtymisen vuoro. Jälleen käytän diktaattorin hirmuvaltaa ja yhdistän viidennen liikkeen paikalle kaksi yhtä tehokasta ja vittumaista liikettä, jalkaprässin ja hack-kyykyn.

Jos etukyykyssä asento alkaa raskaammissa sarjoissa pettää, niin ei käy hack-kyykyssä ja jos ei takakyykyssä saa rutistettua reisistä kaikkia mehuja irti, se onnistuu takuuvarmasti jalkaprässissä. Nämä ovat liikkeet, joissa voi viedä itsensä turvallisesti rajalle ja sen yli, näissä liikkeissä voi laittaa likoon ihan kaiken – ja sekös juurion reisien treenaamisessa parasta.

Postaussarjan aiempi osa, jossa keskityttiin hauisten treenaamiseen, löytyy TÄÄLTÄ

Metallisydän Facebookissa

Metallisydän Instagramissa

Onhan tässä tullut testattua jos jonkinlaista ryhmäliikuntaa vuosien varrella. Body Pump-tunnilla pelkäsin kuolevani, kahvakuulatunnilla pelkäsin etten kuole ja spinningtunnilla pelkäsin ihan muuten vaan. Ilmajooga olikin ihan uusi tuttavuus, sen testaaminen pari vuotta sitten sai minut pelkäämään että katkaisen niskani…

Testissä ilmajooga!

Tutuillani on Porin keskustassa Satasyke-niminen kuntoilukeskus, jonka tarjontaan kuuluu muunmuassa ilmajoogatunteja. Aika pitkään Erika sai minua tunnille houkutella, mutta jostain syystä (itsesuojeluvaisto? itsekunnioitus?) en tunnille muka ehtinyt. Siinä vaiheessa kun Erika lupasi ohjata minulle ja Sarille ihan yksityisen ilmajoogatunnin, ei hommasta enää voinut kieltäytyä. Me tehtiin siis kunnon henki- ja tapaturmavakuutukset ja asteltiin reippaina SataSykkeelle…

Saapuminen jumppasaliin…

Ihan tavallisen näköinen kidutuskammio jumppasali, mitä nyt katosta roikkui silkkisen näköisiä liinoja. Sisäinen pikkulapseni (ei kovin syvällä) innostui heti ja olisi halunnut päästä kiipeilemään ja keinumaan liinoissa. Sari kun jotenkin tuntee ajatuksenjuoksuni, mulkaisi ankarasti ja sain hillittyä itseni ennen kuin kiepuin katon rajassa… Jotenkin silti aavistelin että sinnekin vielä päädytään…

Ensin ”tutustuttiin liinoihin” Erikan opastuksella, eli aseteltiin niitä kainaloiden alle ja polvitaipeisiin, venyteltiin ja lämmiteltiin ”hiukan”. Vesipullo alkoi tyhjentyä tasaista tahtia ja hikivesi vuotaa otsalla, siis jo ennen varsinaista lihaskunto-osuutta. Alkoi hirvittää ihan toden teolla, sillä etukäteen jutellessamme olin antanut Erikalle vapaat kädet tunnin suunnittelun suhteen. Vasta tässä kohdassa tajusin sen silloisen ilmeen Erikan silmissä, se oli puhdasta kostonhimoa. Jokunen vuosi sitten taisin ohjata Erikalle pari raskaamman puoleista jalkatreeniä kuntosalin puolella…

No myöhäistä se sitten siinä vaiheessa jo oli, köysi oli kiertynyt jo kaulan ympärille, noin niinkuin kuvainnollisesti, vielä tässä vaiheessa liina oli turvallisesti vasta nilkkojen korkeudella.

Rääkki alkaa…

Siinä sitten ähkittiin, punnerrettiin, tehtiin vatsalihasliikkeitä ja lankkuja, erilaisia staattisiä pitoja, ähkittiin, puhkittiin ja jumpattiin. Sarille homma vaikutti jotenkin helpommalta. En tiedä sitten johtuiko se paremmasta kunnosta, paremmasta notkeudesta vai molemmista yhdistettynä, mutta siinä kun meikäläinen lysähti välillä lattiaan, pyyhki hikeä silmistä ja tarrautui vesipulloon kuin viimeiseen oljenkorteen (Esitin juovani monta kertaa vielä senkin jälkeen kun pullo oli tyhjä, sillä siten sai pienen hengähdystauon siihen rääkkiin), Sari kieppui liinoissa kuin vanha tekijä…

Lopulta parin lyhyen tajuttomuushetken jälkeen lihaskunto-osuus oli ohi ja päästiin siihen kieppumiseen ja keinumiseen. Erikan ohjeiden mukaisesti kieputeltiin jalkaa liinan ympärille ja kiepahdettiin välillä pää alaspäin ja tartuttiin kiinni nilkasta. Nyt jos koska oltiin meikäläisen mukavuusalueen ulkopuolella, mutta jossain vaiheessa tajusin nauttivani täysillä. Ihan mielettömän hienoa kiepsahdella ja pyöriä noissa liinoissa. Pystyin melkein kuvittelemaan itseni tuhatpäisen yleisön eteen, kieppumaan kymmenien metrien korkeudessa hurrauksen kaikuessa korvissa. Todellisuudessa se taisi olla huminaa, jonka tajunnan rajamailla oleminen aiheutti…

Mielen valtaa rauhallinen zen…

Ilmajooga ei ole lastenleikkiä, se ei oikeastaan ole leikkiä lainkaan, tai niin minulle ainakin muistutettiin useamman kerran tunnin aikana. Ja olihan se rankkaa, hiki virtasi valtoimenaan ja koko loppupäivän oli aikalailla nuutunut olo. Olen vahvasti sitä mieltä, että kerran viikossa olisi erittäin hyödyllistä käydä punttitreenien ohella ilmajoogassa. Varmasti paranisi niin liikkuvuus kuin aerobinen kuntokin ja mielen valtaisi rauhallinen zen.

TÄSTÄ varaamaan aikaa ilmajoogaan!