Hae
Metallisydän

Esittelyssä tämän kesän kesäkulkuneuvo!

Onko se avoauto? Onko se moottoripyörä? Onko se vene vai helikopteri? Ei, tämän kesän kesäkulkuneuvo on jotain ihan muuta…

Tämän kesän kesäkulkuneuvo

Haaveissa on jo useamman vuoden ollut hankkia taas moottoripyörä. Tuo hankinta jäi jälleen tältä kesältä ihan senkin vuoksi, että aika haastava olisi kaksipyöräisellä päästellä aurinkoisia rantateitä pitkin kipsi jalassa… Tämän kesän kesäkulkuneuvo kulkee kuitenkin kahdella kumilla… se on mikäpä muukaan kuin kyynärsauvat!

Renkaat

Kyynärsauvat on varustettu kahdella pitävällä kumitassulla. Paras pito on kiinteällä alustalla, sorateillä on noudatettava erityistä varovaisuutta. Jo kerran meinasi kepit lähteä alta kun huolimattomasti sorapinnalla päästelin hieman liian suurella tilannenopeudella. Talvikeleille on saatavilla piikit (lisävarusteena).

Näkyvyys liikenteessä

Turvallisuudesta on huolehdittu myös heijastimin. Kyynärsauvoista löytyy heijastimet niin etu- kuin takapuoleltakin. Näin muut kulkijat erottavat kyynärsauvailijan myös pimeällä Silti on tärkeää huomioida liikennesäännöt ja pysytellä ajotien vasemmassa laidassa kävelijäiden tapaan.

Huippunopeus

Parhaimmillaan kyynärsauvat ovat matalilla nopeuksilla, riskit kasvavat exponentiaalisesti nopeuden kasvaessa. Siitä huolimatta sauvoilla on mahdollista saavuttaa korkeitakin nopeuksia. Testiolosuhteissa sauvoilla on kerrottu savutetun jopa polkupyöräilijöiden nopeuksia, mutta itse en ole rohjennut normaalia kävelyvauhtia korkeampiin nopeuksiin.

Käsiteltävyys

Kuten lähes minkä kulkuneuvon kanssa tahansa, myös kyynärsauvojen kanssa ketteryys ja käsiteltävyys kasvaa käytön myötä ja kilometrien karttuessa. Aluksi sauvojen kanssa kulkeminen on hyvin epävarmaa ja huteraa, jopa helvetin hankalaa, mutta ajan myötä se helpottuu, vaikkakin on ihan perseestä edelleen.

Kantama

Nyt sähköautojen, -potkulautojen ja vaikka minkä vekottimien aikakaudella puhutaan paljon kantamasta. Kuinka pitkälle kyynärsauvoilla sitten on mahdollista edetä yhdellä latauksella?

Kyynärsauvojen kantama kasvaa samalla tavalla kuin käsiteltävyys, käytön mukaan. Mitä enemmän niitä käyttää, sitä pidempi matka on mahdollista taittaa yhdellä latauksella. Itse tosin joudun latailemaan energiaa ihan jo kotona liikkuessa, esimerkiksi astianpesukoneen tyhjennys alkaa jo hiljalleen onnistua yhdellä latauksella, mutta taas Prismassa käymisessä tarvitaan useitakin lataustaukoja hyllyjen välissä istuen.

Tiivistelmä

Paskat vehkeet, mutta kipsi jalassa ei ilmankaan pärjää. Pakon edessä käytössä, en suosittele kenellekään. Nin paitsi kuntoilumuotona hiton hyvä, kyynärsauvoilla ihan jo vessassa käyminenkin vastaa keskiraskasta urheiluruoritusta.

Metallisydän Instagramissa

Alkaa huumori loppua…

Tänään tulee täyteen kolme viikko siitä kun murtunut vasen jalkani kipsattiin. Olen koko tämän kolmen viikon ajan yrittänyt suhtautua kaikkeen positiivisesti ja jopa huumorilla, lähtien ihan siitä että onneksi meni nilkka ympäri, eikä niskat tms. päätyen siihen, että valitettavasti lääkäri kielsi imuroimisen varmuuden vuoksi saman tien kolmeksi vuodeksi… tyhmiä vitsejä mutta auttaa jaksamaan. Nyt alkaa kuitenkin pikku hiljaa huumori loppumaan.

huumori

Alkaa huumori loppumaan…

Suoraan sanottuna tämä koko homma on ihan helvetin perseestä. En olisi osannut kuvitellakaan, miten hiton raskasta kaikki on. Vessaan ei viitsi lähteä jos ei ole oikeasti kova hätä, astianpesukoneen tyhjentämisessä täytyy pitää lepotauko ja Prismassa käyminen on kuin juoksisi maratonin. Kaiken lisäksi koko ajan vituttaa, kepit tekisi mieli pätkiä päivittäin, mutta vielä järki on voittanut, kulkeminen ilman noita hiton keppejä olisi vielä hankalampaa.

Sitten vielä se, että kaikki suunnitelmat meni perseelleen. Terassin tekeminen jäi ensi kesään, juhannuksena jäi mökki ja savusauna väliin ja maauimalassakin on tosi kiva vaan istua altaan reunalla katselemassa. Särkänniemeen tai Korkeasaareen ei voi Emilian kanssa lähteä, pääasiassa voi istua kotona sohvalla jalka koholla. Jipii saatana.

Uusien työkuvioiden alkaminenkin hankaloitui jonkin verran, ei oikein voi lähteä pidempiä matkoja ajelemaan autolla ton kipsin kanssa saati köpöttämään paikasta toiseen. Onneksi etänä pystyy tekemään edes jotain, niin ei tule täysin hulluksi.

Tänä viikonloppuna vitutti erityisen paljon, sillä lauantaina oli Apulannan 30-vuotiskonsertti Olympiastadionilla. Apulannan olen nähnyt livenä ensimmäisen kerran muistaakseni joskus 1996 tai 1997 ja aika monta kertaa sen jälkeen. Odotin tätä Olympiastadionin melkein kolmen tunnin spektaakkelikonserttia kyllä todella paljon. Sinne ostettiin liput jo melkein kaksi vuotta sitten, mutta itsemurha olisi ollu sinne nyt kipsin ja keppien kanssa lähteä. Onneksi Sarin ystävä lähti sinne Sarin kanssa niin ei tarvinnut koko reissua perua.

Positiivisen kautta

Vaan eipä se auta kirota ja murjottaa. Parempi on edes yrittää löytää sitä minulle tietyllä tavalla kovin ominaista positiivisuutta jostain. On tässä kuitenkin vielä kesää jäljellä sittenkin kun kahden viikon päästä kipsi otetaan pois ja edessä vielä Karmarock ja Porispere ainakin. Ja kai sinne mökille ja savusaunaan pääsee myös loppukesästäkin.. Maauimalan lastenaltaaseen ainakin hyppään pommilla heti kun se vaan on mahdollista!

Nyt menen takasin sohvalle mussuttamaan karkkia, sillä yksi positiivinen puoli tässä on se, että paino on tippunut monta kiloa. Koko elämä kun on yhtä urheilua noiden vitun keppien kanssa.

Lisää valitusta ja joskus sitä huumoriakin Metallisydämen Instagramissa