Hae
Metallisydän

Ohjattu jalkatreeni – vi**u mä oon ihan paskana!

Jari: No kerroppa mitä te juttelitte treenin aikana, että saan tähän postaukseen jonkun hyvän alun.
Sari: No ei me nyt mitään juteltu, tai no höpötti Jani siinä kaikenlaista mut en mä niistä ymmärtäny hölkäsen pöläystä, jotain hienoja englanninkielisiä sanoja ja muuta.

jalkatreeni

Sari: No ei kai, oli ihan hiton hyvä treeni. Siis monellakin tavalla. Jani pisti mut tosi koville ja piti samalla koko ajan huolta että suoritustekniikat pysy kasassa ja perusteli koko ajan miksi mitäkin tehdään just sillee ku tehdään. Ja kyllähän mä nyt oikeesti ainakin suurimman osan Janin puheista ymmärsin…

Sarin projekti etenee

Sarin kisaprojekti on taas päässyt uuteen vauhtiin ”pienen” sairastelun jälkeen ja treeniohjaukset on saatu uudelleen käyntiin, kuten TÄSTÄ salaa Instagramiin kuvatusta videosta ehkä on todettavissa. Tuolla videolla kyseessä oli tuskaisen kipeät pohkeet, arvatkaapa vaan mikä oli tilanne valmentajan ohjaaman kunnon reisitreenin jälkeen…

Ohjattu jalkatreeni by Jani Sukeva

”oonhan mä aikasemminkin treenannu kovaa ja ollu ennenkin ohjattuja valmentajan vetämiä treenejä, mutta nytku siitä on aikaa ja olin kipeenäkin, ni en mä nyt tollasella intensiteetillä oo treenannu. Mä luulin että vaan katotaan jotain tekniikoita ni huh huh!”
Oli hienoa päästä taas kunnolla treenaamaan sen jälkeen kun olin maannut viikon verran sairaana sohvalla. Muutama kunnon treenikerta oli jo alla kun tallustelin treenikassi olalla WellGo Training Centerille seuraavaa ohjattua treenikertaa varten. Sain mun uuden treeniohjelman jo projektin alussa ja sovittiin että käydään se ensin kunnolla muutamalla kerralla läpi ja tsekataan tekniikat kuntoon yms. ennen kuin alan varsinaisesti ja täysipainoisesti treenaamaan sen mukaan. Odotin siis sellasta kevyehköä treeniä joka painottuu treenitekniikoihin. Olin puoliksi oikeassa…

Tossa sen lihaksen pitäis olla…

Valmentajani Jani Sukeva on mukava mies, mutta vittumainen valmentaja, sanan positiivisessa mielessä. Jani piti tarkasti huolta, että tekniikat pysyi puhtaina ja paketti kasassa, mutta samalla laitto pistämään kaiken peliin, mukavuusalue jäi kauas taakse. Se oli oikeasti ihan mielettömän hienoa, itsensä tuli pitkästä aikaa ylitettyä toden teolla ja tuli todella tunne että nyt treenataan oikeasti.

Tekniikat kuntoon

Tehtiin mitä liikettä tahansa, Jani oli tarkkana tekniikan suhteen, eikä vaan kertonut miten liike kuuluu tehdä, vaan myös miksi se tehdään juuri niin. Tarkoitus oli että mä itekin ymmärrän miten liike kuuluu tehdä ja miksi, eikä vaan mekaanisesti toistaa valmentajan ohjeita. Oli hieno nähdä esimerkiksi kyykystä Janin kuvaamaa videota, missä näkyi kyykkytekniikan olevan hallussa. Samassa videolta olisi ollut helppo havainnoida mahdolliset puutteet tekniikassa, mutta eihän siellä sellasia ollut, luonnollisesti 😉

Se mikä kyykyssä otettiin mulle uutena juttuna, oli tukivyön pois jättäminen. Mulla kun on ton oman korsetin hallinnan kanssa vielä hieman hakemista, ei vyöllä lähdetä hakemaan keinotekoista tukea, vaan haetaan se tuki niistä tukilihaksista niinkuin kuuluukin. Se tarkoittaa alkuun maltillisempia painoja, mutta lopputulos tulee olemaan huikea, uskokaa pois!

Vielä viis toistoa!

”nyt kun mä istun tonne vessanpytyllekin, ni mä joudun ottamaan siitä renkaasta kiinni”
Tekniikat katottiin kuntoon, mutta toisin kuin alkuun ajattelin, se ei tarkoittanut mitään kevyttä treenailua, ei sinne päinkään. Jani pisti mut ihan oikeasti koville ja menemään niiden omien rajojen yli. Mä olen tottunut treenaamaan kovaa, tai niin oon ainakin ajatellut ja kai se jossain määrin on pitänyt paikkansakin. Nyt kuitenkin sarjat vietiin ihan loppuun asti ja se ei tarkoittanut pakkotoistoja tai pudotuksia, vaan ihan vaan tahdonvoimaa. Janin mukaan avain kehitykseen on se, että siinä vaiheessa kun ei enää pystytä tekemään yhtään toistoa, niitä tehdään vielä viisi lisää.

Tottakai se viimeinen raja tulee jossakin vaiheessa vastaan, se kun ei enää pystytä tekemään yhtään ainoata toistoa. Tärkeää on osata erottaa se todellinen viimeinen raja siitä kuvitteellisesta rajasta, siitä jota vaan kuvittelee ettei pysty ylittämään.

Jos WellGo:lle astellessani odotin innolla ohjattua treeniä, jossa katsotaan tekniikat kuntoon, salilta pois horjuessani en malttanut odottaa seuraavaa kertaa kun pääsen taas laittamaan kaiken peliin, ylittämään itseni. Nyt pitää vaan selvitä näiden reisien kanssa seuraavat pari päivää…

Kannattaa laittaa seurantaan myös Metallisydämen Instagram sekä Facebook-sivu sekä Sarin oma Instagram-tili ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *