Karmarock 24 – Fiilistelyä vuodelta 2015
0
Julkaistu alunperin vuonna 2015
Heinäkuun viimeinen lauantai on ollut kesäni kohonkohta jo parinkymmenen vuoden ajan. Silloin pakataan eväät kassiin, vedetään festaripaita päälle ja suunnataan Harjavaltaan nauttimaan musiikista, hyvästä seurasta ja Karmarockista!
Karmarock 2015
Karmarock on aivan omanlaisensa festari Suomen festarikesässä. Vaikka monia muitakin festareita on tullut vuosien varrella kierrettyä, ei missään muualla ole samanlaista avointa ja iloista fiilistä, Karmarockissa kaikki ovat kavereita keskenään. 24 vuotta sitten pieni aloitteleva bändi Maij’ Karman Kauniit Kuvat päätti perustaa oman festarin päästäkseen esiintymään festareille. Festarit laitettiin kasaan talkoovoimin ja kaikilla oli hauskaa ja hyvä fiilis. Vuosien varrella aloittelevasta bändistä on paisunut megasuuri, mutta alkuaikojen talkoohenki, hauskuus ja hyvä fiilis on säilynyt ennallaan.
Vuosien varrella festarien järjestäjien olisi ollut mahdollista paisuttaa Karmarock suureksi tapahtumaksi Maj Karman suosiolla ratsastaen. Onneksi järjestäjät eivät ole ahneita, vaan ovat pitäneet Karmarockin ennallaan. Joka vuosi Karmarockiin tullessa tuntee tulevansa kotiin.
Perinteiden mukaisesti paikalla oltiin ensimmäisten joukossa, levitettiin viltit tuttuun paikkaan, Karmarockin kahden esiintymislavan puoliväliin ja alettiin nautiskella kylmälaukkujen sisällöistä kuunnellen ensimmäisten bändien soitantaa lavoilla ja tutkaillen festariohjelmaa, joka oli tänä vuonna 2015 hyvin salamyhkäinen, yhtään esiintyjää ei oltu julkistettu etukäteen.
Ensimmäinen esiintyjä joka sai minut viltiltä liikkeelle, oli mielenkiintoinen sekoitus raskasta örinää ja melodista soitantaa, jotka vuorottelivat suhteellisen pitkissä biiseissä tasaisesti. Bändin nimeksi paljastui jossakin vaiheessa Ocean Wake.
Osa Karmarockin hienoutta on siinä, että vaikka bändien nimet olisikin etukäteen tiedossa, on osa bändeistä varmasti sellaisia, joihin tällainen tavallinen festarikävijä ei ole aiemmin törmännyt. Yksi sellainen oli Karmarock-alueen anniskelualueella ”Kaljaamossa” esiintynyt esiintyjä, jonka nimestä ei ole hajuakaan. Hyvin sedät joka tapauksessa veti!
Yksi tämän vuoden Karmarock-uudistuksista oli anniskelualueen, eli Kaljaamon siirtyminen eri paikkaan kuin aiempina vuosina. Itse muistan kyseisellä paikalla olleen joskus vuosia sitten maailman pienimmän yökerhon sekä polkupyöräsimulaattorin, joten miksipä ei sitten Kaljaamokin. Uusi sijainti paikassa, josta näki esteettä molemmille esiintymislavoille varmasti keräsi kiitosta Kaljaamossa viihtyviltä festarivierailta. Suurinta osaa festarikansaa tuntui silti kiinnostavan edelleen enemmän ns. piknik-tyyppinen oleilu omilla vilteillä, ainakin tähän aikaan päivästä.
Ja mikäs siellä viltillä on istuskellessa, hyvässä seurassa yhtenä tämän kesän harvoista aurinkoisista päivistä. Kiitos jälleen tänäkin vuonna mahtavalle festariseurueellemme parhaasta seurasta!
Homma alkaa mennä mielenkiintoiseksi…
Seuraavaksi Karmarockin isommalle lavalle nousi hyvin erikummallinen joukkio. Oli permanenttia ja eriparikenkää sekä hyvin epäilyttäviä biisien sanoituksia, jopa niin epäilyttäviä että pakkohan se oli lähteä keikkaa lähempää seuraamaan… ja niinhän se tie vei lopulta lähes eturiviin.
Tiisu oli jotain erilaista, jotain millaista en muista kohdanneeni vuosikausiin. Koko bändistä paistoi esiintymisen ilo, nautinto soittamisesta ja musiikista. Ja jos bändi nautti lavalla, niin kyllä nautti yleisökin. Tiisu on bändi, josta vielä kuullaan – ja bändi jonka haluan nähdä livenä uudelleen.
Tiisun keikan jälkeen oli pää pyörällä, harvoin törmää mihinkään tuollaiseen, niin energiseen ja mukaansatempaavaan esitykseen. Huonona puolena tässä oli se, että seuraavat esiintyjät jäivät täysin Tiisun varjoon, jälleen jäi epäselväksi esiintyjän nimi, mutta ei sillä niin väliä ollut… Oma viltti kylmälaukkuineen kutsui.
Pientä huhua oli sosiaalisessa mediassa liikkunut yhdestä esiintyjästä ja kyllähän se lopulta vahvistui Pariisin Kevään noustessa lavalle. Mukavaa ja menevää musiikkia, jota oli mukava fiilistellä siellä viltillä ja hieman lähempääkin. ”Ulkonaa kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitäää…”
Päivän odotetuin keikka lähestyi, merkkejä siitä oli aistittavissa jo hyvissä ajoin tutun kruunu-logon ylmestyttyä toisen lavan taustavaatteeksi. Oli festarin isäntien, Maj Karman vuoro.
Odotetusti setistä löytyi muutama uusi biisi sekä melkoinen kasa bändin suurimpia hittejä. Valitettavasti vanhempi tuotanto loisti poissaolollaan, sieltä kun kuitenkin löytyy ne omat suurimmat suosikkibiisit Metallisydän ja Valaiden laulu mukaan lukien.
Eipä silti, hyvin tuntui Maj Karman keikka yleisöön uppoavan, koko festarikansa taisi viimeinkin luopua vilteistään ja nousta kuuntelemaan festarin isäntien hittejä.
Seuraavana esiintyneen Stam1nan keikassa riitti raivoa ja menoa. Moshpit pyöri ja tukat heilui, rokki soi ja yleisö villiintyi. Sitä on Stam1na.
Toinen huhuttu, ja odotettu, esiintyjä oli Herra Ylpön nuoruuden suosikkibändi Musta Paraati, jonka solistiksi Ylppö oli erinäisten kiemuroiden kautta valikoitunut.
Mustan Paraatin myötä oli vuoden 2015 Karmarock taputeltu kasaan ainakin omalta osaltani. Karmarock ei pettänyt tälläkään kertaa, mutta nyt oli aika suunnata kohti kotia ja seuraavan aamun päänsärkyä.