Haaveena perheenlisäys

Meillä on jo pidempään käyty keskustelua perheenlisäyksestä. Sari ei alkuun ollut asiasta kovin innoissaan, mutta pitkällisen suostuttelun jälkeen nyt alkaa tuntua että saatan saada tahtoni läpi… Voi hyvinkin olla että perheemme kasvaa yhdellä jäsenellä tulevan vuoden aikana.

Järjetöntä?

Joo, onhan se tietyllä tavalla aika järjetöntä, meidän arki pyörii tällä hetkellä ihan kivasti. Pojat on koulussa, Emilia päivisin päiväkodissa ja me Sarin kanssa töissä. Omat treenit ja Rico-koiran ulkoilutukset saadaan vuorotöistä huolimatta hoidettua melko kivuttomasti. Kaipaako tähän arkeen taas lisää hastetta, valvottuja öitä ja pissan ja kakan siivoamista? Jatkuvaa ulkona ravaamista ja järsittyjä huonekaluja? Halutaanko me todellakin toinen koira?

Taustaa

Kuten monet muutkin asiat elämässä, myös tämä ajatus on saanut alkunsa lapsuudesta. Kun olin lapsi, meillä oli staffi nimeltä Posu. Posu oli ehkä hämäävästi possun näköinen hieman pulleana ja kippurahäntäisenä, mutta myös maailman lempein ja suurisydämisin koira.
Kun olin nuori aikuinen, minulla oli staffi nimeltä Kita. Kidalla oli ADHD ja niin paljon rakkautta jaettavana että se meinasi välillä poksahtaa. Kita oli minulle enemmän kuin lemmikki, Kita oli perheenjäsen ja ystävä, jonka kanssa jaettiin niin ilot kuin surutkin.

Nyt meillä on ihana kääpiösnautseri Rico, rauhallinen karvanaama joka ei paljon meteliä itsestään pidä. Olenkin huomannut jälleen kaipaavani Ricon rauhallisuuden rinnalle staffin vallatonta, mutta rakastettavaa luonnetta, rajatonta rakkautta ja raivostuttavaa energisyyttä.
Edelleen staffi on minulle se ainoa oikea koirarotu. Siitä hauska osoitus on tästä muutaman vuoden takaa kun pohdiskelin aihetta uudelle tatuoinnille. Silloin tatuoitsija kysyi onko minulla koiraa ja asiaa sen kummemmin ajattelematta vastasin automaattisesti että ei, saaden Sarilta iskun kylkeeni, mulkaisun ja muistutuksen Ricon olemassaolosta… Ricon kuvaa ei minulle tehty, sen sijaan päädyin ottamaan Samuel L. Jacksonin kuvan oikeaan pohkeeseeni.

Staffi tulee taloon?

Ihminen joka ei tiedä millainen rotu staffi on, ei osaa sitä kuvitella, eikä sitä hänelle myöskään osaa kuvailla. Staffi on koirarotu joka pitää kokea. Staffi on paljon kaikenlaista, mutta erityisesti koira joka rakastaa enemmän kuin laki sallii. Staffi saattaa energisyydessään rakastaa välillä vahingossa hiukan rajustikin jakaessaan suukkoja ihan kaikille. Siksi en haaveillutkaan staffista kun Emilia oli ihan pieni, mutta nyt kun Emilia alkaa olla isompi, alkoi myös ajatus staffista perheemme lisänä hiipiä mieleeni. Sitä ajatusta olen tässä pikkuhiljaa salakavalasti Sarille markkinoinut ja viimeaikoina on ehdoton kielto pikkuhiljaa alkanut muuttua myöntymiseksi…

Kuten me kaikki tiedämme, perheenlisäys ei milloinkaan tule ihan tuosta vaan. Olen kuitenkin tässä suostuttelun lomassa alkanut ikään kuin vaivihkaa hiukan selvitellä staffikasvattajien suunnitelmia tämän vuoden pentueista…