Hae
Metallisydän

Treenaamaan siitä palluraiset!

Rintalihaksen repeämisestä on kulunut nyt pari kuukautta ja treenaaminen luistaa jo kohtalaisesti ainakin enimmiltä osin. Rinta on oikeastaan ainoa lihasryhmä, jota en pysty (en uskalla) treenaamaan. Jossakin määrin on treeni alkanut luistaa jopa entistä paremmin.

Revenneen rinnan aiheuttamat rajoitteet

Ensin alkuun rintalihaksen repeäminen vaikutti lähes kaikkeen treenaamiseen. Ensimmäisenä uskalsin aloitella jalkojen treenaamista, joskin ainoastaan laitteilla, joihin ei tarvinnut lastata painokiekkoja. Rinta oli siinä määrin poissa pelistä, ettei olisi tarvinnut kuvitellakaan nostella kaksikymppisiä kiekkoja laitteisiin. Vaikka nyt pystyn jo aika kattavasti treenaamaan jalkoja, edelleen esimerkiksi perinteinen kyykky on poissa ohjelmasta, käden asento tuntuu rinnassa siinä määrin etten ainakaan isommilla painoilla uskalla kyykkäillä. Maastaveto loistaa myös poissaolollaan, se kun repii rintaa myös jonkin verran kun kunnolla vedetään… Tässä on siis jonkin aikaa tullut reiden ojennukset, koukistukset ja askelkyykyt aikalailla tutuiksi 🙂

Jalkatreenien ohella ensimmäisissä treeneissä pystyi tekemään vipareita olkapäille ja kohdistettuja hauiskääntöjä hauiksille. Nyt pystyy molempia lihasryhmiä treenaamaan jo ihan täysipainoisesti. Ojentajat pystyi taljaliikkeillä treenaamaan, mutta punnerrusliikkeet oli luonnollisesti pois valikoimasta. Selkätreeni oli pisimpään tauolla, sillä lähes kaikki vetävät selkäliikkeet tuntuivat revenneessä rinnassa. Edelleen saa keskittyä aika paljon, jotta tuntuma löytyy oikeaan paikkaan rinnan sijaan.

Muutamia sarjoja pienenpienillä painoilla olen rinnallekin jo tehnyt, mutta vielä on matkaa siihen, että uskaltaa ihan oikeasti rintaa treenata…

Sadepilven hopeareunus

Jos tästä hommasta niitä positiivisia puolia lähtee hakemaan, olen keksinyt kolme.

  • Luojan kiitos revennyt lihas ei ollut selkälihas. Se olisi estänyt treenaamisen aikalailla kokonaisvaltaisesti. Nyt pystyi sentään koko ajan treenaamaan edes sen verran että pääkoppa pysyi kasassa. (Välillä vitutti kyllä kuin pientä oravaa)
  • Rajoitteiden myötä on joutunut uhraamaan treenaamiselle ihan uudella tavalla ajatusta, miettimään erilaisia liikkeitä, niiden variattioita, kohdistamista ja lihastuntumaa. Uskon että tästä jää jotain käteen senkin jälkeen kun rinta on taas kunnossa.
  • Jalkoja on tullut treenattua kohtalaisen tiiviisti. Vaikka liikevalikoima on ollut aikalailla rajattu, on treenimäärä jalkojen osalta ollut ihan kohdallaan. Parhaimmillaan on jalkoja tullut treenattua kolme kertaa viikossa.

Ensi viikolla luvassa jotain muuta…

Sellasia oli kuulumiset meikäläisen treenirintamalta. Ensi viikoksi on tänne blogiin luvassa hiukan jotain muuta, olen valmistellut ensi viikolle useamman postauksen verran tarinaa siitä, millaisilla hakusanoilla tänne meikäläisen blogiin on vuosien varrella eksytty. Itselläni ainakin oli hymy herkässä niitä lukiessa, toivottavasti teilläkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.