Body positivity?
1
Nyt tartun tietoisesti vaaralliseen aiheeseen ja otan riskin joutua todelliseen myrskyn silmään. Siitäkin huolimatta aion ottaa kantaa kehopositiivisuuteen. Kehopositiivisuus eli body positivity on sanapari, jolla tarkoitetaan jokaisen oikeutta olla tyytyväinen omaan kehoonsa. Valitettavan usein se tuntuu olevan ainoastaan yksipuolista. Kärjisteän sanoen se tuntuu useimmiten koskevan vain ylipainoisia.
Body positivity?
Olen kirjoittanut aiheesta aieminkin, mutta päätin palata taas aiheeseen, ihan vaan koska alkoi ärsyttää. Alkoi ärsyttää se, että lihavalle ihmiselle ei ole kenelläkään oikeutta mainita lihavuudesta, eikä sen aiheuttamista terveysriskeistä. Sen sijaan laihalle ihmiselle saa kyllä päivitellä hänen laihuuttaan ja lihaksikkaan ihmisen lihaksia tuntuu olevan oikein velvollisuus yökötellä. Jos ette usko, käykääpäs kurkkaamassa esimerkiksi mitä tahansa Jutta Gustavsbergistä tai Bull Mentulasta tehtyä Iltasanomien juttua ja erityisesti sen kommentointia.
Kehonrakentajasta kertovaan juttuun on oikeus kysellä että milläköhän napeilla tuollaiseksi kasvetaan, mutta lihavan ihmisen kohdalla jos joku erehtyy kyselemään että milläköhän syömisellä tuollaiseksi on kasvettu, on helvetti irti ja body positiivisuutta huudetaan pää punaisena.
Useimmille ihmisille on aivan itsestäänselvää, ettei kenenkään vatsamakkaroita lähdetä kommentoimaan tai yököttelemään miten ylipainoinen ihminen ei näytä hyvältä. Jos joku näin erehtyy tekemään, hänet ristiinnaulitaan julkisesti. Miksi sitten on sallittua kommentoida ja kertoa miten ällöttävää lihaksikkuus tai laihuus on? Miksi sen saa sanoa, että lihaksikas ihminen (esimerkiksi kehonrakentaja) näyttää omasta mielestä rumalta?
Näkeekö kukaan muu tässä mitään ristiriitaa? Olenko ainoa, joka kokee asetelman jossakin määrin epäreiluksi? Ei minulla ole mitään body positiivisuutta vastaan. On ihan mahtava juttu, että julkkikset ja roolimallit tuovat esiin, ettei kaikki ole aina täydellistä ja siloista, että huippunäyttelijöilläkin on selluliittia ja se on ihan ok. Se mikä minua tässä(kin) asiassa nyppii, on sen yksipuolisuus. Jos jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on ja tyytyväinen omaan kehoonsa, se oikeus kuuluu koskea yhtälailla langanlaihoja tai lihaksikkaitakin ihmisiä.
Sama juttu kusee tällä hetkellä Suomessa monessa muussakin asiassa. Suvaitsevaisuutta peräänkuulutetaan, mutta vain tiettyyn suuntaan. Mielipiteensä saa sanoa, mutta vain jos se on oikea. Elämä sanavapaassa Suomessa on nykyisin aika hankalaa, aina on joku pahoittamassa mieltään tai lyömässä leimaa otsaan. Lyön vaikka vetoa, että tästäkin tekstistä menee usealle lukijalle herne nenään…
Sarin takki ja huivi House of Brandon verkkokaupasta (Kaikki tuotteet 48 tunnin ajan -15% koodilla ALL15)
Kenelläkään ei sit mennyt herne nenään, tarkoitus on vaan helpottaa sun oloa 🙂 Oot tainnut ymmärtää asian vähän väärin, mikä tosin on hyvin yleistä.
Kehopositiivisuus perustuu siihen, että ihmisen ihmisarvo on sama, oli hänen kehonsa millainen tahansa. Se ei siis ole terveyskysymys. Ootko miettinyt, miksi sun tekisi mieli huomauttaa lihavalle tämän kehon koosta? Ylipaino itsessään ei ole sairaus eikä kenenkään terveydentilaa nää päälle päin. Terveysriski ehkä joo, mutta niin on muun muassa tupakointi ja stressikin. On vaan ihan tutkittu surullinen tosiasia, että lihava saa kuulla ihan tuntemattomiltakin koostaan ja esimerkiksi syömisistään. Jostain syystä moni kokee, että juuri tämä ylipaino on sellainen asia, joka meidän terveydenhuoltoa kuormittaa. Edes tupakoitsijoita ei lytätä niin paljon.
En usko, että ne lehtien kommenttipalstoilla lihaksikkaita tai laihoja haukkuvat henkilöt ovat kehopositiivisuuden kannalla. Kenenkään kehon kommentointi ei ole ok. Ne on todennäköisesti samoja tyyppejä, jotka toisessa artikkelissa päivittelevät, että miksi tuo lihava tyyppi ei tajua olevansa lihava ja miksi se ei laihduta.
Oma tekstintuottamiskykyni on tähän aikaan yöstä aika vajavainen, mutta esimerkiksi tämä artikkeli avaa asiaa aika hyvin:
https://www.hs.fi/nyt/art-2000007746505.html