Kevät ja autokuume…
0
Kevät on mahtavaa aikaa. Ilma alkaa lämmetä, linnut laulaa, lehdet puhkeaa puihin ja jostain hiipii autokuume. Kyllä, se saapuu ihan joka ikinen kevät ja aivan yhtä varmasti kuin leskenlehdet ojien pientareille. Jotenkin talven jälkeen se oma rakas auto alkaa näyttää ja tuntua nuhjuiselta ja ikään kuin huomaamatta sitä löytää itsensä selailemasta netistä vaihtoautoja, ihan vaan ajankuluksi – tai niin sitä ainakin itselleen yrittää väittää…
Jokakeväinen autokuume
Itse eksyin tällä kertaa jokakeväisessä autokuumeessani Vaihtoplussan sivuille ja jonkin aikaa selailtuani huomasi palaavani uudelleen ja uudelleen ihailemaan erästä tiettyä autoa. Kävin sitä vilkuilemassa muutaman päivän ajan uudelleen ja uudelleen samalla hiukan laskeskellen säästötilini saldoa. Lopulta vähän niinkuin vitsinä näytin autoa Sarille ja tokaisin, että eikös tuollaisella olisi kiva huristella keväisillä maanteillä. Yllätyksekseni Sari ei tyrmännytkään ajatustani ja niinpä laitoin vielä samana iltana nettisivujen kautta yhteydenottopynnön…
Heti seuraavana päivänä puhelimeni pirahti ja ”langan” toisessa päässä oli Max Vaihtoplussasta terve… Maxille sitten esitin ajatukseni auton vaihtamisesta ja kerroin tiedot nykyisestä ajokistani. Max lupasi soitella uudelleen hetken kuluttua, eikä siinä kauaa mennyt kun puhelin taas pirahti. Jonkin aikaa me näkemyserojamme viilailtiin ja jatkettiin vielä seuraavana päivänäkin. Max esitteli rahoitustarjoukset ja kotiinkuljetuksen mahdollisuuden ja vaikka välirahasta edelleen jonkin verran eri mieltä oltiinkin, me päätettiin lähteä Sarin kanssa paikanpäälle katsomaan olisiko Turun Vaihtoplussan hallissa se meidän tuleva auto…
Paikanpäällä saatiin kaikessa rauhassa kiertää hallia ja tutustua vaihtoautoihin. Istuskeltin useammassakin ja potkittiin renkaita (kuvainnollisesti). Sieltä se netissä ihailtu autokin löytyi muiden kaltaistensa joukosta kiillotettuna ja hohtavana. Pitkään sitä siinä ihailtiin ja asiaa pohdittiin ja olihan se melkoisen houkutteleva yksilö, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin jatkamaan vielä yhteiseloa nykyisen nuhjuisen, mutta rakkaan ajoneuvomme kanssa.
Siinä kun kuitenkin nyt kunnon apajilla oltiin, leikittiin vielä aikuismaista ”minkä auton ottaisit jos saisit valita”-leikkiä ja molemmat sieltä suosikkinsa löysivät. Sari melkoisen kokoisen Volvon ja minä tyylikkään Mersun…
Ehkä vielä jonain keväänä pääsen tuollaisella kurvailemaan keväisillä maanteillä, tällä kertaa se jää kuitenkin vain haaveeksi.