Hae
Metallisydän

Kuukausi dieettiä takana – missä mennään?

Noin kuukausi sitten iski jonkinlainen mielenhäiriö, oikeastaan miksikään muuksi sitä on hankala kutsua – päätin alkaa dieetille. Asiaa olin toki miettinyt pitkään, jopa vuosia, mutta tarvittavaa motivaatiota siihen ei vaan löytynyt. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole vieläkään mitään hajua siitä, mistä tuo päätös syntyi ja mistä motivatio päätöksen pitämiseen kumpuaa… Nyt tuota dieettiä on takana kuukauden verran ja on aika katsoa missä mennään.

kuukausi

Kuukausi dieettiä takana – missä mennään?

Nyt kun miettii aikaa taaksepäin ennen dieettiä, niin kyllä sitä tuli syötyä ihan törkeitä määriä kaikenlaisia herkkuja. Ruokavalio ehkä pääpiirteissään oli ihan kohtalaisella mallilla, mutta kaikki se herkuttelu normaalien ruokien päälle… huh huh!

Minulle ei ole koskaan sopinut sellainen ”ruokavalion siivoaminen” tai sen tyyppinen laihduttaminen. Jos annan itselleni luvan syödä vähän herkkuja, huomaan kohta syöväni niitä enemmänkin. Siksi ainoa tapa repäistä itsensä irti meneillään olleesta herkuttelun kierteestä oli totaalinen muutos. Jätin siis kesäkuun kymmenes päivä ruokavaliostani pois käytännössä kaikki hiilihydraatit.

tiesin, että jos sortuisin syömään vähänkin jotain herkkua, se kusisi koko homman saman tien

Suunnitelma oli kaksijakoinen. Ensinnäkin tiesin tällä tavalla saavani nopeasti näkyvää tulosta aikaan, mikä motivoisi jatkamaan, toisaalta tiesin, että jos sortuisin syömään vähänkin jotain herkkua, se kusisi koko homman saman tien. Suunnitelma toimi ja nyt kuukautta myöhemmin, 11.7. painoa oli pudonnut yhteensä 8,5 kiloa ja vyötärön ympärys navan kohdalta pienentynyt 12 senttiä.

Itsensä palkitsemisen paikka

Tavoitteeni oli täyttynyt kirkkaasti ja vaikka toki tiedän suurimman osan pudotetusta painosta ja pienentyneestä vyötärönympäryksestä olevan nestettä, on olo niin paljon parempi, että se motivoi jatkamaan projektia ainakin seuraavan kuukauden ajan. Nyt oli kuitenkin aika palkita itseni, lauantaina annoin itselleni luvan syödä kaikkea sitä, mitä olin menneen kuukauden aikana kaivannut…

Ette arvaakaan miten paljon olin kaivannut kaurapuuroa ja kaurakakkoa, niillä aloitin ”tankkauspäiväni”.

Välipalaksi valikoitui ehkä se suurin herkkuni, korvapuusti. Ja yhdestähän olisi tullut vaan vihaiseksi…

Lounaaseen en ehtinyt paljon panostaa, jonkinlaista salaattia olisi esimerkiksi voinut kyhätä perunoiden ja pihvin rinnalle, mutta kyllä ne maistui perunat ihan noinkin 😀

Kauppareissulta tarttui mukaan vanha ystävä…

Ja päivälliseksi valmistin itselleni broiler-ananas-aurajuusto -pizzan. Voitte ehkä kuvitella että kuolan eritys oli melkoista jo uunista tulevien tuoksujen myötä.

Illan kruunasi kulhollinen irtokarkkeja elokuvan kanssa naposteltavaksi (leffa oli huono, mutta irtokarkit hyviä)

Homma jatkuu

Nyt asioista jonkin verran perillä olevat pyörittelevät päätään ja puhisevat, ettei tuo mikään oikeaoppinen hiilaritankkaus ollut. No ei sen pitänytkään olla, vaan kyse oli enemmänkin pään tankkaamisesta. Nyt yhden päivän herkuttelun ja sen jälkeisen ällön olon jälkeen olen entistä varmempi, että jaksan taas seuraavan kuukauden puskea dieettiä eteenpäin.

Metallisydän Facebookissa

Metallisydän Instagramissa

3 kommenttia

  1. Ansku kirjoitti:

    Heippa, ja kiitos jälleen kerran. Tykkään lukea näitä juttuja ja varsinkin kolahtaa tämä tyyli millä blogia kirjoitetaan! Mukava olisi lukea seuraavaksi mitä yhtenä dieettipäivänä syöt…eli ruokapäiväkirja joltakin päivältä=)

    • metallisydanjari kirjoitti:

      Kiva kuulla että tykkäät 🙂

      Voisin tässä jonain päivänä nappailla vastaavalla tavalla kuvat dieettipäivän ”herkuista” 😀

  2. Mari kirjoitti:

    Olipa kiva löytää blogi, jossa puhutaan asiat suoraan. Ei jaaritella turhanpäivästä, vaan kerrotaan asia lyhyesti ja ytimekkäästi, huumorilla varustettuna. Jatka samaan malliin! Minä ainakin seuraan! 😊👍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *