Ei leikkirahaa
23
Muistan vielä parin vuoden takaisen kriisini kun Emilia aloitti päiväkodin. Kriisi se oli tottakai Emiliallekin, mutta erityisesti se taisi olla sitä isille.
Ne ensimmäiset kerrat, kun Emilia jäi päiväkotiin itkien isin tai äidin perään, mursivat sydämen. Istuin autossa kyyneleet poskilla ennen kuin lähdin ajamaan töihin. Tuntui kamalalta ikään kuin hylätä oma lapsi vieraiden ihmisten hoitoon. Ei mennyt kuitenkaan kuin muutamia päiviä kun eroitkut jäivät (ihan molemmilta) ja Emilia alkoi viihtyä päiväkodissa, tuli jopa niitä päiviä, joina Emilia ei olisi millään malttanut lähteä iltapäivällä kotiin, kun päiväkodissa oli niin kiva leikkiä ja touhuta.
En voisi olla kiitollisempi niille ihanille ja lempeille päiväkodin tädeille, jotka ottivat silloin pari vuotta sitten Emilian vastaan, lohduttivat ja ottivat syliin – ja opastivat leikkeihin muiden lasten kanssa. Tädeille, jotka jaksoivat lohduttaa aina jos ikävä iski ja ihan oikeasti välittää. Tädeille, jotka saivat Emilian tuntemaan olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi, aamu toisensa perään.
Yhtä lailla olen kiitollinen tädeille, jotka nyt kahden vuoden kuluttua ottavat Emilian joka aamu iloisina vastaan, jaksavat pukea kurahousuja ja riisua kauluria, kuunnella hassuja juttuja ja opastaa askarteluissa ja muissa päivän puuhissa, sekä opettaa valtavia määriä uusia taitoja. Pienen tytön isänä en sen arvokkaampaa työtä tiedä, kuin lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja. On aivan ensiarvoisen tärkeää että aamuisin voin jättää oman rakkaan lapseni iloisten, luotettavien ja välittävien alansa ammattilaisten hoitoon, vailla minkäänlaista huolta.
Ensimmäisten päiväkotiaamujen eroitkuista on siirrytty riemukkaisiin iltapäivän jälleennäkemisiin ja kertomuksiin siitä, mitä kaikkea mahtavaa on taas päivän aikana tehty.
Ei leikkirahaa
Varhaiskasvatuksen ammattilaisten työ on vaativaa, mutta palkat laahaavat perässä. Lastentarhanopettajan työ vaatii korkean koulutuksen, mutta palkka ei ole sen mukainen. Myös lastenhoitajilla ja muilla varhaiskasvatuksen työntekijöillä on käsittämättömän pieni palkka. Lapset ja koko varhaiskasvatus kärsii.
#eileikkirahaa on kansanliike, joka vaatii lastentarhanopettajille ja koko alalle tuntuvia palkankorotuksia. Itse haluan kantaa korteni kekoon, tuoda tätä kansanliikettä ihmisten tietoisuuteen, jotta tätä uskomattoman arvokasta työtä tekevät ihmiset saisivat ansaitsemansa palkan työstään. Se on lasten etu, se on meidän vanhempien etu, se on kaikkien etu.
Osoita sinäkin tukesi, Ei leikkirahaa Facebook-ryhmä löytyy TÄÄLTÄ ja Ei leikkirahaa löytyy myös Instagramista
Kiitos tuestasi!
Vielä korjauksena haluaisin sanoa, että me emme ole tätejä, vaan varhaiskasvatuksen ammattilaisia 😉
Tiedän, tarhatäti on meidän Emilian kanssa puheessa käytettävä nimitys. Toivottavasti sitä ei kukaan koe loukkaavana 🙂
Kyllä sen aika moni kokee ammattitaitoa vähättelevänä. Miksi tädille vaaditaan korkeaa koulutusra, miksi vaaditaan lisää liksaa, kun kuka tahansa täti on aina ennenkin hoitanut lapset…
Lapsille ei ole mikään ongelma sanoa vaikka ope (sen lisäksi, että arkisissa keskusteluissa varmaankin puhutaan ihmisistä nimillä). Ihan eri fiilis sanassa kuin ”tädissä”!
Ettei nyt vaan olis hiukan herkkähipiäistä… Meidän kolmevuotias (alle kahden kun meni tarhaan) kutsuu tarhatätejä tädeiksi niin en ole kyllä kokenut tarvetta korjata tai alkaa opettaa muuhun. Itse en koe sen millään lailla vähättelevän varhaiskasvatuksen ammattilaisia, vaan tekevän heistä lapselle tutumpia ja helpommin lähestyttäviä. Tuon ikäiselle sedät on setiä, tädit on tätejä ja tarhassa olevat tädit on tarhatätejä.
Itse olen lastensuojelun ammattilainen, koulutukseltani yhteisöpedagogi ja ammattinimikkeeltäni vastaava ohjaaja. Välillä sitä kuulee olevansa ohjaaja, välillä hoitsu, välillä vitun kusipää. Ei se nimitys ammattitaitoani vähennä, oli se kuinka oikein tai väärin tahansa.
Mistäs se lapsi on sen täti-nimityksen kuullutkaan, tuskin ainakaan sieltä ”tarhasta” 😉
Mutta joo, ei olla tätejä ei. Olemme koulutettuja opettajia, kuulumme pääsääntöisesti opettajien ammattiliittoon, ja käytämme lasten kanssa itsestämme mieluiten ihan etunimiä (jotakuinkin kaikilla meillä on sellainen). Ihan samoin kuin lasten kanssa emme tietoisesti ja turhaan sano ”tulkaapa tytöt katsomaan” vaan ihan vaan ”Maija ja Henna, tulkaa katsomaan” tai ”hei tulkaa katsomaan”. Joo minä tiedän että tää voi kuulostaa vähän rajulta, puhua nyt ihmisistä etunimellä sukupuolen sijaan!
Hei camoon, nyt valoja päälle ja turhat herneet pois nenästä!
Luonnollisesti ihmisistä puhutaan heidän oikeilla nimillään. Se ei poista sitä että tytöt on tyttöjä, pojat poikia, sedät setiä ja tädit tätejä. Ne on puhekielen yleisnimityksiä, eikä millään tavalla halventavia tai alentavia.
Mun mielestä rajulta kuulostaa kasvatusalan ammattilaisen kapeakatseisuus. Koetko tekstini ihan oikeasti ammattiylpeyttäsi loukkaavaksi? Eikö arvostukseni ammattiryhmääsi kohtaan todellakaan välity tekstistä?
Kiitos tästä kirjoituksesta! Kiitos, että annoit sun aikaa, näit vaivaa ja toit taas uusien ihmisten tietoon tämän #eileikkirahaa
Henkilökohtaisestu en koe tätiydessä mitään vikaa. Se on niin kuin sanoit lapsen suuhun sopiva ja luo tuttuutta ja turvaa. Täti-nimike on ihan ok, kunhan aikuiset ymmärtävät, että tuon päikyn täti-nimikkeen takana seisoo rautainen ammattilainen, jolla on näkemystä, suunnitelmia ja ammatitaitoa, sekä rutkasti empaattisuutta. Nämä ovat ne seikat, joita tulisi myös tunnistaa, tunnustaa ja näkyä palkassa.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Jotenkin surkeaa, jos ammatti-identiteetti ja omaan osaamiseen luottaminen perustuu siihen mitä nimikettä 4-vuotias käyttää puhutellessä 😀
Itseäni lapset kutsuvat tädiksi, vanhemmat ihmiset huutavat ”hei tyttö!”. Usein oletetaan minun olevan eri ammattiryhmän edustaja mitä olen ja saan pyyntöjä suorittaa ”tehtäviä”, jotka on organisoitu toisille. Uskon kuitenkin omiin kykyihini ja koulutukseeni sen verran, ettei ulkopuolisen tekemä joskus vääräkin oletus kaada tyytyväisyyttä omaan roolini tai kykyihini. Tietenkin vähättely ja haukkuminen on eri asia, mutta nyt puhutaan normaalista kommunikaatiosta ja kanssakäymisestä. Onneksi maailmassa on tärkeämpiäkin asioita.
Niin ja siis suuri arvostus lastentarhanopettajilla ja lastenhoitajille!
Terv. tyttö-lääkäri 😉
Riippumatta siitä mitä itse teet työksesi/mikä ammattinimikkeesi on, ihmettelen aina tällaista suhtautumista asiaan. Jos joku sanoo että nimitys (mikä tahansa) häntä loukkaa, en ymmärrä miten on toiselta pois korjata kielenkäyttö ei-loukkaavaksi. Sinä tai kukaan muukaan ulkopuolinen ei voi ”loukkaavuutta” tai epäsopivuutta määritellä. Jos et itse loullaanyuisi, fine, mutta sinusta ei ole nyt kyse.
Ongelma on se, että kaikkea ei voi muuttaa sellaiseksi ettei joku loukkaantuisi.
Ei se oo mikään ongelma. Ihmisillä on nimet, heillä on ammattinimikkeet ja näitä olisi varsin helppo käyttää. Ongelma on siinä ettet sinä ja kaltaisesi suostu päästämään irti vanhanaikaisista tädittelymalleistanne. Se on loukkaavaa ja se aliarvostavaa ja se on valinta.
Ongelma on myös se, että vedät herneen nenään siitä että täti on täti lapsen kanssa puhuttaessa, oli ammattiryhmä tai nimike mikä tahansa.
Mariemille vielä: ei ole tippaakaan kysymys siitä mitä nimitystä lapset käyttävät. Lapset osaavat kyllä käyttää niitä nimiä jotka heille tarjotaan, esim ihan ihmisten etunimiä. Kysymys on siitä mitä nimiä aikuiset käyttävät. Siitäkään ei varmasti ole kenenkään ammatti-identiteetti kiinni, mutta ymmärrät että kun vaativalle työlle toivotaan asianmukaista palkkaa (=korotusta), ”täti” ei ole kovin vahvoilla palkkaneuvotteluissa. Tähänkään ei vaikuta yhtään Se, miten sinua potilaasi kutsuvat. On eri asia olla potilaalle tyttö kuin julkisissa palkkaneuvotteluissa.
Palkkaneuvotteluissa käytettävät nimikkeet ovat luonnollisesti eri, kuin lapsen kanssa puhekielessä käytettävät nimikkeet. Valot päälle nyt!
Ok, surullista että ajattelusi jää tuolle tasolle. Kaikki kielenkäyttö ohjaa ajattelumme ja sitä myöten tekojamme. Ja se lähtee meidän jokaisen yksilön valinnoista.
En ymmärrä miten sinulta on pois se, että korjaat kielenkäyttöäsi, jonka tiedät haittaavan tiettyä ammattikuntaa. En väittänyt että täällä blogisi kommenttiboksissa käytäisiin palkkaneuvotteluja, mutta kaikki täti-avaukset kyllä haittaavat sen ammatillisen kuvan rakentamista, mitä lastentarhanopettajat parhaillaan hartaasti tekevät. Ammatti-identiteetti ei ole hukassa heillä, vaan nyt haetaan sitä arvostusta kentän ulkopuolelta ja pyritään siihen, että arvostus näkyisi myös palkassa. Täti ei tarvitse palkankorotusta, mutta lto varhaiskasvatuksen ammattilaisena tarvitsee ja sen myös ansaitsee! Siinä pyrkimyksessä itsepintaisesti halveksut tätä ammattiryhmää ihan vaan koska et ole valmis myöntämään, että omassa asenteessasi olisi korjattavaa.
Sinä et määrittele sitä mitä nimityksiä ryhmät joihin et itse kuulu kokevat loukkaaviksi tai oikeiksi. Tällä ”valot päälle”-huutelullasi osoitat lähinnä oman pienuutesi.
Tämä keskustelu tuntuu junnaavan paikallaan. Jos tekstistäni ei sinua loukkaavan täti-sanan käytöstä huolimatta välity arvostukseni kyseistä ammattiryhmää kohtaan, olen pahoillani. Jos koet minun halveksivan varhaiskasvatuksen ammattilaisia, olet pihalla kuin puutarhatonttu.
Jätän keskustelun omalta osaltani tähän. Kiitos sinulle ajatuksistasi 🙂
Millä perusteella täti on loukkaava nimitys lasten päiväkodissa työskenteleville?
Itselleni ei ole kukaan näin opettanut ja toivottavasti kukaan vanhempikaan ei opeta lapselleen, että täti-nimitys olisi jotenkin alentava ja sen käyttäminen voi loukata.
Hyvä kun nostat näin tärkeää asiaa esille.
Itsekin kyllä koen tädittelyn ja tytöttelyn vähettelevänä ja sellaiset ”nimittelyt” pitäisi karsia aikuisten suusta pois. Lapsetkin varmasti hoidossa aika pian oppivat kutsumaan läheistä aikuista ihan sillä oikealla nimellä 🙂
Ymmärrän jos asia nostattaa tunteita, kun pienillä teoilla voidaan kaikki vaikuttaa esim. eri ammattiryhmien kokemaan arvostukseen ja sitä kautta esim. siihen palkkaan. Sitä en ymmärrä, miksi bloggaajat täällä foorumilla tuntuvat olevan niin herkkähipiäisiä itse, vaan alkavat huudella ”valot päälle”-kommentteja. Eikö itse olisi joskus hyvä tarkastella omia näkemyksiään ja ehkä muuttaakin niitä, eikä itse ”vetää herneitä nenään” jos joku haastaa keskustelemaan tärkeästä aiheesta? 🙂
? en tiedä mitähän sanois kun aikasemmat keskustelut luin. Tämä tarhatäti lastenhoitaja, lähihoitaja arvostaa sitä että jaat tätä muidenkin tietoisuuteen. Ja tuskin se täti nimitys naista pahentaa, lepo vaan kaikille ammattitädeille ja sedille ✌
Ylläolevat, jos puhutte siitä, ettö lapsi oppii aikuisten kautta arvostamaan muita ihmisiä ja oppii sen nimityksen minkä aikuinen lapselle tarjoaa, niin kukas on teille opettanut sen, että täti nimitys on loukkaava ja alentava nimitys.
Jos pidätte itseänne niin fiksuina, niin miettikää muutama kerta ennen, että tarkoittaako joku todella sillä nimityksellään jotain loukkaavaa vai onko kyse vain puhtaasti siitä, että on tottunut käyttämään kyseistä nimitystä.
Ne on ne aikuiset, jotka päättävät loukkaantua jostain ja opettavat lapsilleen, että nyt pitää loukkaantua. Tämä jos mikä on typerää ja sekoittaa pahasti pienten ihmisten mieliä.
Maailmassa on paljon paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se kutsutaanko lapsia tytöiksi ja pojiksi, lto tarhatädeiksi tai sediksi.
Kiitos tästä postauksesta! harmi että tämä tädittely-asia nostettiin tässä yhteydessä ongelmaksi, kun selkeästi arvostat suuresti ammattikuntaa!
Lasten kanssa keskustellessa helposti puhutaan vieraista aikuisista täteinä ja setinä, ilman että se tarkoittaa mitään vähättelyä kyseisen ihmisen osaamisesta. Harmi, että jotkut eivät näe postauksen kokonaiskuvaa vaan koko ammattiylpeys tuntuu riippuvan yksittäisestä täti-sanasta.