Olen aina ollut tietyllä tavalla keräilijäluonne. Jo lapsena halusin mahdollisimman monta erilaista kaveria He-Manilleni, sekä tietysti Pääkallolinnan ja taistelutiikerin ja ja ja… No nykyisin niistä on jäljellä enää se tärkein, eli He-Man, joka toimii nykyisin personal trainerina omalla kotisalillani valvoen tarkasti jokaista toistoa. Keräileminen ei ole silti loppunut mihinkään vuosien varrella, ainoastaan muuttanut muotoaan…

Olenko materialisti?

Lapsuuden He-Man ukkojen jälkeen olen keräillyt elokuvia, ensin DVD-muodossa ja sittemmin Blu Rayna. Vaikka nykyisin katson toki esimerkiksi Netflixiä ja HBO:ta, haluaisin mieluummin elokuvani fyysisinä kopioina ja itselleni merkityksellisimmät elokuvat hankinkin edelleen myös Blu Ray verisoina. Kaipaan isosti DVD-aikaa, sillä silloin elokuvista oli usein tarjolla myös jonkinlainen Deluxe-versio tms. joka oli varustettu erityishienoilla pahvikansilla. Minulla on edelleen monia harvinaisempia aarteita, kuten ihan mielettömän hieno Rooma-sarjan DVD-julkaisu puisessa laatikossaan ja Reservoir Dogs peltisessä bensakanisteri-boksissa.

Musiikin suhteen taistelin myös todella pitkään Spotifyta vastaan, joskin jo monta vuotta sitten annoin siinä asiassa hiukan periksi. Nykyisin kuuntelen lähes päivittäin musiikkia Spotifysta, mutta edelleen haluan silti ostaa suosikkibändieni levyt myös fyysisinä CD-levyinä ja niissäkin mieluiten pahvikansilla. Siinä kansien hipelöinnissä ja sanojen lukemisessa kansilehtisestä biisejä kuunnellessa on vain jotain niin hienoa. Siinä pääsee ihan eri tavalla musiikkiin sisälle kuin puhelinta musiikin tahtiin naputellessa.

Olen myös aina rakastanut vaatteita, niin kauan kuin muistan, on vaatehuoneeni ja vaatekaappini olleet suhteellisen täydet, hyvin organisoidut ja siististi järjestetyt, mutta täydet. Rakastan vaatteita, kenkiä, lippalakkeja… Samanlaisia lippalakkeja minulla on eri värisinä vaikka kuinka monta ja esimerkiksi Tiberlandin ja Dr. Martensin kenkiä useampia pareja eri väreissä…

Mutta olenko kuitenkaan materialisti?

Materialisti määritellään Wikipediassa seuraavasti: ”Henkilö, joka pitää aineellisia arvoja henkisiä tärkeämpinä”. Ei kai tärkeämpinä sentään? Vaikka nautin elokuvien erikoisversioista, CD-levyjen kansivihkosista ja erilaisista vaatteista, on elämässä kuitenkin paljon niitä tärkeämpiä asioita.

Perhe ja läheiset, rakkaat ihmiset ovat minulle aina ykkösiä, mikään ei mene niiden edelle. Yhdessä vietetty aika on tärkeämpää kuin mikään muu. Emilian onnellinen nauru ja halaus sulattaa sydämen joka kerta. Työtäni teen sosiaalialalla lastensuojelussa, jossa ei tunnetusti rikastuta, mutta työtä tehdään täydellä sydämellä. Muitakin esimerkkejä keksisin puolustamaan henkisten arvojen tärkeyttä, mutta jo nyt alkaa tuntua kuin puolustelisin itseäni ja yrittäisin todistella jotakin. Ehkä sen sijaan toteankin olevani puolimaterialisti, henkilö jolle henkisten arvojen lisäksi myös aineelliset asiat tuovat iloa elämään. Ehkä näissä henkisissä ja aineellisissa asioissa pätee sama asia kuin monessa muussakin asiassa elämässä, tärkeintä on että ne ovat tasapainossa keskenään.

Lopuksi vielä teille kaikille muillekin puolimaterialisteille tiedoksi: House of Brandonissa on 9-vuotis synttärit ja sen kunniaksi koodilla HOB9 saa ihan kaikista tuotteista -25% alennuksen! Ei hajuakaan miten pitkään tarjous on voimassa, joten ei kannata odotella liikaa 🙂

Käykää ihmeessä kurkkaamassa House of Brandon verkkokauppa, jos siis vaatekaapissa on vielä tilaa 😉

Se alkaa tämä kesä olla aikalailla lopuillaan, vaikka Mamba mitä väittäisi… Ja olikin sitten hiukan erilainen kesä kuin aiemmat. Voisi melkein sanoa että tämä kesä olisi paketissa.

Kesä paketissa

Kesä 2022 alkoi kuten mikä tahansa muu kesä, helteitä odotellessa. Eihän niitä tällä kertaa ihan vielä toukokuussa, eikä kesäkuun alkupuolellakaan kuulunut, joten päätin odotellessa maalata meidän talon. Siinä sitä sitten keikuin pari viikkoa tikapuilla ja räystäillä roikkuen ja talo tuli maalattua.

Hiukan oli viimeistelymaalauksia jäljellä kun lähdin ihan tavallisesti ulko-ovesta ulos ja siinä noin 15 sentin portaalta alas astuessani astuin nilkkani ympäri niin että jalasta kuuluin napsahdus. Lääkärikäynnin ja röntgenin jälkeen jalkaan laitettiin kipsi viideksi viikoksi.

No siitähän ne odotetut helteet sitten alkoi. Jippikaijee, kuten eräällä Herra McClanella on tapana sanoa. Jalka paketissa ja kesä vasta alussa. No tänä kesänä tuli sitten istuttua kipsi jalassa maauimalan lastenaltaan vierellä jopa siinä määrin, että on ihme ettei missään vaiheessa poliisi tullut kyselemään että mikäs pervo se täällä lapsia kyttää…

No onneksi tänä kesänä helteitä riitti vielä elokuussakin ja kipsin poistamisen jälkeen pääsin nauttimaan kesästä muutenkin kuin altaan reunalta. Loppukesästä ehdittiin hyvin vielä uimaan yhdessä maauimalassa, saunomaan mökillä savusaunassa ja kieppumaan Särkänniemen laitteissa. Vähän keräsi jalka aluksi turvotusta touhutessa, mutta alkaa nyt olla jo melkein entisensä.

Sellainen oli minun kesäni, noin niinkuin lyhyesti kerrottuna ja ajan kultaamana. Hiukan vähemmän hauskaa se oli TÄMÄN postauksen aikoihin… Mutta entäs se Sarin kesä sitten? No se meni pitkälti imuroidessa ja nurmikkoa leikatessa, ukko kun ei jalka kipsissä pystynyt sellasia pikkujuttuja tekemään, eikä oikein kauhesati mitään muutakaan. Jännä muuten, että lääkäri kielsi imuroinnin varmuuden vuoksi kolmen vuoden ajaksi…

Mutta hei, tästäkin kesästä selvittiin, vaikkakaan ei tällä kertaa ilman fyysisiä vammoja (minulla) tai pysyviä traumoja (Sarilla). Vedetääs ensi kesä hiukan erilaisella kaavalla! Nyt jäädään odottelemaan joulua, ei siihenkään ole enää kuin reilu kolme kuukautta! Jos se vaikka onnistuisi viettää tänä vuonna normaaliin tapaan, se kun meni viime vuonna korona-kuumeessa taju lähes kankaalla molemmilla…

Sarin Superdry-mekko ja Vila-neuletakki sekä Jarin Vans-kengät on muuten tilattu House of Brandonista!