Sarin kukkapenkki ja matka aurinkorannalle
0
Sari: Mä ajattelin tehdä tohon kukkapenkin.
Jari: Mä en kyllä ala tällä helteellä kaivamaan.
Sari: Ei kyllä mä kaivan ihan ite.
Ja kuinkas sitten kävikään…
Sarin kukkapenkki
Niin alkoi meillä lauantai. yli 25 astetta lämpöä ja aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta. Ei tuulen virettäkään. Ihan liian kuuma naputella huopakatetta leikkikeskuksen kattoihin, ei sellaistakaan kevyttä pikkuhommaa tällaisella helteellä viitsi tehdä, palaa vaan taas päänuppi ja tulee hullu hiki. Sen sijaan päätin lekotella aurinkotuolissa koko päivän, mielellään varjossa ja Pepsi Maxia siemaillen. Sari puolestaan päätti tehdä kukkapenkin, ihan itse.
No, mitäpä veikkaatte, kuinka kauan minun lekotteluani kesti? Ei siinä ehtinyt Pepsi Maxia paljon maistella kun huomasin jo olevani lapio kourassa siinä tuskaisessa auringonpaahteessa. Ruohomaton irrottaminen olikin hieman haasteellisempi homma kuin Sari oli kuvitellut…
Ja seuraavaksi oltiinkin jo ostamassa peräkärryllinen multasäkkejä ja reunuskiviä. On se kumma miten helppoa on miestä höynäyttää…
Reunakivien asettelussa keskityinkin sitten lähinnä huutelemaan neuvoja mukavasta varjoisasta aurinkotuolista: ”Katso että ne tulee suoraan”, ”Naputtele varovasti ne tiukkaan”, ”Älä jätä sormia väliin”, ”Tuo lisää Pepsi MAxia”!
Multasäkkien avaamisessa ja kumoamisessa kukkapenkkiin suostuin taas auttamaan – ja kas kummaa, niin siitä vaan muodostui kukkamaa. Kukat enää puuttuu.
Matka aurinkorannalle
Sunnuntai, yli 25 astetta lämpöä ja aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta. Ei tuulen virettäkään. Ihan liian kuuma naputella huopakatetta leikkikeskuksen kattoihin. Jätetään se siis tältäkin päivältä tekemättä, eipä sillä kiirettä ole. Sunnuntaina me päätettiin lähteä nauttimaan kesästä hiekadyynien keskelle. Niinpä pakattiin kamppeet ja eväät ja hypättiin autoon ja suunnattiin aurinkorannalle.
Ai vitsit, jotenkin ihan käsittämätöntä, että noin 20 minuutin ajomatkan päässä meiltä kotoa avautuu tuon näköinen näkymä. Hiekkarantoja melkein silmänkantamattomiin, varpaissa polttavaa upottavaa hiekkaa ja meren aaltoja. Fiilis oli melkein kuin olisi ihan oikeasti etelässä, vaikka me oltiinkin ”vaan” Yyterin hiekkarannalla.
Siinä rannalla aurinkorasvaa levitellessä sitä tuli pohdittua, miten etuoikeutettu sitä oikein onkaan kun melkein omalla takapihalla on tällainen etelän lomakohdetta vastaava upea hiekkaranta, jonne pääsee ihan ilmaiseksi… Pitäisiköhän käydä useamminkin?
Mulla muuten alkoi kesäloma, ei mikään paskempi ajankohta ainakaan kelien osalta… Ja jos tulee pilvisempi päivä, voi aina laittaa ne huovat leikkikeskuksen kattoihin 🙂