Hae
Metallisydän

Valmentajan kanssa kaikki on helpompaa – vai onko?

”Se on jännä juttu, miten on monta vuotta treenannut mielestään suhteellisen kovaa ja oikein, mutta kun valmentaja ohjaa treeniä, tuntuu kuin ei osaisi mitään…”

valmentajan

Sarin projekti etenee ja ohjattuja treenejä on jo takana useampia. Kaikki treeniohjelman treenit on jo käyty valmentajien ohjaamina läpi ja liikkeiden pitäisi olla nyt hallussa. Siis pitäisi… Annetaan Sarin kertoa itse lisää.

Sari:

Olen viimeiset viisi vuotta treenannut omatoimisesti, toki suhteellisen kurinalaisesti ja tunnollisesti, mutta vailla sen tarkempaa päämäärää. Jo kisasuunnitelmat toivat omaan treeniin lisää potkua, jotenkin jo se ajatus tavoitteesta joka siintää jossain tulevaisuudessa sai antamaan itsestään vielä hiukan enemmän jokaisessa treenissä.

Treenitekniikat kuntoon

Valmentajan ohjaamia treenejä on nyt tämän kisaprojektin myötä takana jo useampia ja täytyy kyllä myöntää, että välillä on tuntunut että onko sitä osannut treenata ollenkaan oikein. Useissa liikkeissä on tuntumaa haettu oikeaan lihakseen ja jännitetty jopa sellaisia lihaksia joita en osannut kuvitellakaan siinä liikkeessä tarvittavan.

Samalla treeni on mennyt perille ihan eri tavalla kuin aiemmin. Painomääriä on pudotettu ja liikkeissä haettu kohdistusta oikeaan paikkaan. Kun se alkaa löytyä luonnostaan, päästään taas kasvattamaan käytettävää painomäärää. Hassulta tuntuu että joissakin liikkeissä miltei puolitetaan käytettävät painot ja silti kohdelihas on treenin jälkeen selvästi väsyneempi.

Kaikki irti

Valmentajan kanssa treenatessa myös jotenkin antaa itsestään enemmän. Sitä tekee vaikka pelkällä tahdonvoimalla vielä sen yhden vaaditun toiston, vaikka lihaksessa ei olisi enää mitään annettavaa – ja samalla eliminoi tarkan valvonnan alla apulihasten käytön.

On hyvä muistaa, että vaikka olisikin valmentaja tukemassa ja ohjaamassa treenejä, suurin osa niistä treeneistä tehdään silti omatoimisesti. Silloin pitää osata yhtä lailla puristaa ne viimeisetkin toistot ja pitää liikkeet puhtaina.

WellGo Personal Training

Kisaamisesta haaveillessani tiesin tarvitsevani tueksi ammattitaitoisen ja osaavan valmentajan. Minulla kävi tuuri, sillä sain sellaisia kaksi. Valmentajinani ja tukenani matkalla Body Fitness -kisaan toimivat WellGo Personal Training -valmentajat Ringa Ruisniemi ja Jani Sukeva. Heidän tuellaan tulen menemään läpi sen harmaan kiven, joka pitää läpäistä kisalavalle kavutakseen! Ja saattaa tuosta Jaristakin jossain vaiheessa jotain apua olla, jos ei muuten niin riisin keittäjänä 😉

Jari:

Varo vaan, saattaa riisit kärähtää pohjaan!
On totta, että projektin alettua Sari on tietyllä tavalla ikäänkuin leimahtanut liekkiin salilla. Puhtia ja intoa on vaikka muille jakaa ja välillä sitä itse kyllä hiukan ottaisi mielellään vastaankin. Treenitekniikat on todellakin puhtaita sanan varsinaisessa merkityksessä, jopa niin puhtaita että tällaista vanhankansan salijermua välillä hiukan hymyilyttääkin.

Samalla mieleen nousee muutaman vuoden takaiset opit puhtaista liikkeistä ja tuntuman merkityksestä alan guruilta Ari Uusitalolta ja Marko Savolaiselta. Jännä miten on ikäänkuin vaivihkaa palannut vanhoihin totuttuihin treenitekniikoihin ja niistä silloin opituista jutuista on enää jäljellä ihan muutamia niksejä… Nyt onkin ihan mahtava tilaisuus seurata salaa Sarin treeniohjauksia sivusta ja muistuttaa samoja juttuja mieleen. Mutta ei kerrota sitä Janille ja Ringalle!

ARVONNAN TULOS!

TÄÄLLÄ esiteltiin Porin paras kuntosali, WellGo Training Center ja kaikkien postaukseen tai sen Facebook-jakoon kommentoineiden kesken arvottiin kuukausikortti WellGo:lle. Nyt arvonta on suoritettu ja voittaja selvillä. Laitatko Pauliina.R mailia osoitteeseen jari.autere@gmail.com niin hoidetaan korttiasiat kuntoon ja pääset treenaamaan!

Jos olisin kolme vee…

Aina välillä tässä lapsiperheen arjessa, katsellessa tuon kolmevuotiaan uhmaa, hiipii mieleen ajatus, millaista elämä oikein olisikaan jos itse olisin kolme vee…

kolme

Aamulla reippaana töihin

Aamulla herään täynnä tarmoa. Kiipeän vaimon päälle ja tökin sormella naamaan hokien herää herää herää. Kun vaimo on hereillä, pomppaan sängystä lattialle leikkimään ja levittelen salamana kaikki legot pitkin lattiaa.
Aamupalalla haluan muroja, jugurttia, leipää, maitoa, toista leipää ja kurkkua. Lopulta haukkaan vähän leivästä ja syön kaksi lusikallista vaimon aamupuuroa.
Kun on aika lähteä töihin, juoksen edes takaisin pitkin asuntoa kalsareillani ja kieltäydyn pukemasta. Kun vaimo saa minulle väkisin vaatteet päälle, heittäydyn lattialle kiukuttelemaan. Vaimo joutuu kantamaan minut autoon, missä alan hokea koska ollaan perillä, koska ollaan perillä, koska ollaan perillä.

Töissä tärkeässä palaverissa

Töissä riemastun kun kaikki parhaat työkaverit on töissä ja tanssin riemuntanssin ennen kuin suostun riisumaan ulkovaatteita. Niin paitsi Pentti, Pentille en sano mitään koska Pentti otti kynän kädestäni eilen. Pentti on ihan tyhmä.
Palaverissa haluan istua Sirkan vieressä ja kun Tauno jo istuu siinä, alan kiukutella. Ei auta vaikka pomo näyttää että Sirkan toisella puolella on vapaa paikka. Istun palaverin puoleen väliin pöydän alla murjottamassa.
Tulen pöydän alta kun muistan että kahvin kanssa on keksejä tarjolla. Murustan yhden keksin pöydälle ja toisesta työnnän palasen nenääni. Kahvimukin kaadan luonnollisesti pöydälle ja osa valuu housuille, jotka pitää mennä pomon kanssa vaihtamaan.
Uudet housut jalassa juoksen takaisin palaveripöytään leikkien leijonaa ja karjun jokaisen työkaverin korvaan. Loppupalaverin ajan lauleskelen Maijalolikalitsaa ja pyörin tuolini ympärillä kunnes palaverin lopuksi kiipeän pöydälle, vedän housut alas ja huudan ”Katsokaa pippeli!”

Päiväunet ja loppu työpäivä

Palaverin jälkeen minua väsyttää ja haluan päiväunille. En kuitenkaan halua käydä ensin pissalla ja kiukuttelen taas lattialla kieriskellen ja sätkien. Kun pääsen sohvalle peiton alle, minulla onkin äkkiä kakkahätä ja pitää mennä vessaan. Haluan ehdottomasti pyyhkiä itse, pomo ei saa auttaa.
Iltapäivällä teen paperitöitä. Piirtelen erivärisillä tusseilla papereihin ja kinastelen taas Pentin kanssa tussista. Itken vähän ja pomo tulee lohduttamaan. Lopuksi leikkaan paperit silpuksi ja esittelen pomolle, joka kehuu minua taitavaksi.
Kun vaimo tulee hakemaan minua töistä, juoksen halaamaan ja kerron että minulla on ollut kauhea ikävä. Kotiin lähtiessä haluan itse pukea. Laitan kengät vääriin jalkoihin ja hekottelen kovaan ääneen, mikä saa vaimonkin nauramaan. Ulkona juoksen autolle ja matkalla tupsahdan naamalleni lumihankeen. Itken kunnes vaimo ottaa minut syliin, puhdistaa naaman lumesta ja antaa suukon nenänpäähän.

Illalla väsyneenä kotona

Kotona olen väsynyt pitkän työpäivän jäljiltä ja kiukuttelen lähes joka asiasta. Illalla kun pitäisi mennä nukkumaan, juoksen taas pitkin asuntoa enkä anna vaimon laittaa minulle yöpukua päälle. Vessassa ihmettelen pippeliäni ja kyselen mistä tytöillä pissa tulee.
Illalla nukahdan kolmen iltasadun jälkeen tyytyväisenä nalle kainalossa ja vaimo huokaisee helpottuneena, taas yksi päivä pulkassa.