From fitness to fatness

Tässä on nyt jo useampi vuosi eletty fitneksen kulta-aikaa. Fitnesstä on vähän joka puolella, mutta kuten on käynyt kaikkien muidenkin muotivillitysten, alkaa fitness-buumikin hiipua hiljalleen. Kuinka moni enää muistaa Jane Fondan jumppavideot tai edes käy enää vielä muutama vuosi sitten niin muodin huipulla olleilla zumbatunneilla? Uskokaa pois, kohta ei kukaan enää muista fitnessiäkään…

From fitness…
Miettikää nyt, kaikki harrastaa nyt fitnessiä, mutta oikeasti siitä touhusta nauttii vain aniharva. En usko että menee kauaa kun suurin osa tämänhetkisistä fitness-intoilijoista kyllästyy iänikuiseen ”jee, kävin salilla pumppaamassa, oli niin ihanaa!” -jankutukseen ja belfietkin alkaa lähinnä vituttaa. Se on vaan niin helvetin vaikeeta saada otettua siitä omasta takapuolesta aina vaan edustavampia kuvia kun ei se kyykkykään oikeesti kiinnosta. Kyllähän sen nyt ymmärtää, se vaatii ihan oikeaa kiinnostusta ja motivaatiota jaksaa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen treenata ja syödä terveellisesti. Ei sitä vaan aina jaksa salilla ravata ja sitä parsakaalia popsia. Niin siinä sitten käy, kun on jaksettu riittävän kauan esittää tekopirteää, tulee raja vastaan.
…to fatness!
Uskon vakaasti seuraavan buumin olevan fatness. Useinhan aloitetaan kuntokuuri esimerkiksi uudenvuodenlupauksena. Ja sitä seuraa lähes aina repsahdus ja kuntokuuri tyssää siihen. No miettikää kun nämä tuhannet fitness-intoilijat alkavat repsahdella, yksi toisensa jälkeen. Kohta tyssää maitorahkan myynti kuin seinään ja pullapitkot alkaa taas mennä kaupaksi. Lo-carb-fitness-patukat jää hyllyyn ja Fazerin sinisen myyntikäyrät alkaa taas hipoa huippulukemia. Fitness-intoilijat alkavat paisua enemmän tai vähemmän. Näin fatnessista tulee uusi buumi. Spirulinat ja muut superfuudit homehtuvat kaappeihin ja kaikki alkavat postailla fatness-blogeihinsa mitä epäterveellisempiä ruokareseptejä. Facebookiin ja Instagramiin postaillaan bellyfieitä, jotka ovat itseotettuja kuvia omasta läskimahasta.
Uusläskit vastaan old school-läskit
Rasittavaahan tässä on se, että pitkän kaavan old school-läskit eivät ota näitä fatnessiin hurahtaneita vastalihonneita tosissaan. Mitä fatnessia se on että pari kuukautta syödään roskaruokaa ja luullaan heti olevansa joku vakavasti otettava läski. Kyllä siihen todelliseen fatnessiin vaaditaan monen vuoden työ, ei sitä oikeaa, vakavasti otettavaa rasvamassaa ihan lyhyessä ajassa pysty kasvattamaan.

Ajan mittaan painuu kuitenkin fatnesskin suuresta suosiostaan huolimatta unholaan, vain tosiharrastajat jaksavat painaa fatnessin parissa vuodesta toiseen. Silloin iskee läpi taas jokin uusi muotivillitys, voimme vain arvailla mikä se voi olla…