Kolme vuotta – ihana kamala ikä?
1
Lapsen jokaiseen ikävaiheeseen kuuluu omat juttunsa, ne ihanat ja sitten ne vähemmän ihanat. Meillä eletään tällä hetkellä ihanaa kolmen vuoden uhmaa ja täytyy kyllä sanoa että välillä on isi ja äiti aika kovilla…
Kolme vuotta, ihana kamala ikä?
Kolme vuotta on siitä ihana ikä, että Emilian kanssa voi touhuilla jo vaikka mitä. Taitoja karttuu niin valtavaa tahtia, että isi ei meinaa millään pysyä perässä siinä, mitä kaikkea Emilia jo osaa. Emilia piirtää, maalaa vesiväreillä, rakentaa legoilla valtavia rakennelmia, ”lukee” kirjoista erilaisia tarinoita ja polkee pyörällä kuin tuulispää.
Iloisuus ja energisyys on vallitsevia tunteita ihan joka päivä ja Emilia kertoo paljon tunteistaan, halaa ja suukottaa, mutta ilmoittaa myös välillä ettei ole isin kaveri jos isi ei toimi Emilian mielen mukaan – ja niin käy nykyisin melkoisen usein…
Oma tahto on hyvin vahva ja sen kanssa saa taiteilla aika tarkasti. Emilia määrittelisi mielellään ihan kaiken ja helpoimmalla pääsisikin antamalla periksi kaikessa. Niin ei kuitenkaan voi toimia, mutta ihan jokaisesta asiasta ei voi myöskään tehdä taistelua. Tässä asiassa päteekin vanha viisaus ”valitse taistelusi”. Meillä on asioita, joissa toimitaan Emilian tahdon mukaisesti, mutta myös niitä joissa tehdään kuten isi tai äiti sanoo, tykkäsi Emilia siitä tai ei.
VANS-paita TÄÄLTÄ
Välillä meillä leikitään hymy huulilla, halataan ja pussataan, mutta välillä maataan lattialla selällään ja huudetaan. Tähän mennessä huutaja on aina ollut Emilia ja isi tai äiti katsellut kummissaan vierestä, mutta rehellisyyden nimissä joskus tekisi itse mieli heittäytyä siihen lattialle huutamaan.
Raskainta tässä ikävaiheessa taitaa olla sekä isin että äidin mielestä se, miten isi ei kelpaa ja vain äiti saa auttaa. On aika raskasta ihan molemmille että kun Sari on aamulla lähdössä töihin ja kiire painaa päälle, on äiti ainoa joka saa laittaa Emilialle aamupalaa tai tulla vessaan pyyhkimään. Tai yöllä kun Emilia herää, on äiti usein ainoa joka saa auttaa peiton päälle, isi ei vaan kelpaa…
Vimma-bombertakki TÄÄLTÄ
Vaikka välillä on raskasta, on aina enemmän rakasta
Kaikesta kolmevuotiaan uhmasta huolimatta en vaihtaisi hetkeäkään pois. Vaikka arki on välillä raskasta, on se myös ihanaa. Kaikki ne hetket kun Emilia kiipeää syliin, antaa halin tai pyytää leikkimään kanssaan, ovat kultaakin kalliimpia puhumattakaan yhteisestä Afrikan tähden pelaamisesta, jossa Emilia välillä silmät vilkkuen hiukan pyrkii huijaamaan isiä, Emilian isille lukemista saduista tai kikatuksen täyteisestä painimisesta isin ja äidin sängyllä.
Eilen meillä oli ihan mielettömän ihana yhteinen vapaapäivä ja me vietettiin se ulkoillen ja leikkien. Emilia polki ensimmäistä kertaa pyörällä ulkona (sisällä poljettiin jo viikolla vaikka kuinka paljon), leikittiin leikkipuistossa ja omassa leikkimökissä. Naurettiin ja nautittiin toistemme seurasta. On se kolme vuotta kaikesta huolimatta todella ihana ikä.
VANS-paita TÄÄLTÄ
P.S.
House of Brandonissa on menossa Mid Season Sale, kannattaa käydä hyödyntämässä!
Muutama päivä sitten menin kyläilemään ystävän luo. Soitin ovikelloa ja ystävän mies tuli avaamaan oven. Päästyäni sisälle, katsoin hölmistyneenä ystävääni ja hänen melkein 3-vuotiasta lasta. He nimittäin molemmat huusivat olohuoneen lattialla. Ystäväni mies tokaisi, että on ollut vähän hankala aamu ja nyt ne molemmat purkaa turhautumistaan huutamalla lattialla 😀 Lapsella oli kiukkupuuska ja ystäväni huusi ”aaaaaaa” ei mitenkään pelottavasti vaan lähinnä huvittavan kuuloisesti. No molemmat sitten lopettivat, kun ”tuntemukset oli purettu” ja ystäväni tokaisi: ”kyllä noi muksut fiksuja, ei tarvitse rikkoa mitään tai kiroilla tai sanoa pahasti toiselle vaan voi vaan heittäytyä maahan ja huutaa aaa” Ystäväni mies tokaisi, että tulee mielenkiintoisia hetkiä, kun meillä aikuisilla tulee kinastelua.. 😀