Viikko sitten tiistaina repesi oikea rintalihas penkkipunnerrusta tehdessä. Tangon alta pois vääntäytyessäni ja kotiin ajellessani ehdin jo pelätä pahinta, sen verran kova kipu rinnassa oli. Lääkäri kertoi kuitenkin huojentavia uutisia, rintalihas oli revennyt vain osittain, eikä leikkausta tarvittaisi. Rinta kuntoutuisi itsestään kuntoon määräämärrömällä aikavälillä ja sinäkin aikana saisi käydä salilla, kunhan pitäisi siellä vamman mielessä. Ensimmäisinä päivinä ei tullut mieleenkään suunnata salille, mutta eilen kävin ensimmäisen kerran haistelemassa salin ilmapiiriä ja kokeilemassa miltä se treenaaminen tuntuikaan. Ja mikäs olisikaan sen parempi tapa aloittaa kuin jalkatreeni?

Rintavamman syvempi olemus

Tuo revennyt rinta on mielenkiintoinen. Ensinnäkin se on paljon pulleampi kuin ehjä, johtuen siitä että katkenneet lihaksen osat ovat ”nipussa” rinnan kohdalla. Kuppikoko on siis oikeassa rinnassa paria kokoa aiempaa isompi. Sitä ei särje koko ajan, itseasiassa en ole paria buranaa enempää ottanut kipulääkettä koko viikon aikana. Kättä pystyy käyttämään lähes normaalisti, joskin varovasti. Imurointi ei oikein onnistu, eikä auton renkaiden vaihtaminen, mutta hampaat saa pestyä ja pyllyn pyyhittyä, ne kai ne tärkeimmät on…

Pystyn venyttelemään rintaa rauhallisesti mihin suuntaan vain, mutta jos menen lattialle makamaan, ojennan oikean käden suoraksi sivulle ja yritän nostaa sen sieltä rintarutistusmaisesti ylös, on kipu rinnassa niin kova, etten saa kyynerpäätä nousemaan lattiasta.

Mielenkiintoinen oli myös oikean olkavarren massiivinen mustelma. Rinnan puolella sitä ei ollut lainkaan.

Rintavammaisen jalkatreeni

Eilen tosiaan uskaltauduin tuon rintani kanssa salille. En kuitenkaan penkkiä lähtenyt tekemään, vaan pidin turvallisimpana treenata jalkoja. Jalkatreeniäkin oli hieman sovellettava, tankoa en uskaltanut niskaani nostaa, vaan pysyttelin laitteilla treenaamisessa.

Vaakaprässi tuntui kaikkein turvallisimmalta ja niinhän se sujuikin varsin kivuttomasti. Siitä siirryin sujuvasti hackiin, johon en lähtenyt kiekkoja nostelemaan, vaan eristin liikkeen etureisille viemällä jalkaterät ihan levyn alareunaan. Jos ette ole kokeilleet, kokeilkaa ihmeessä!

Loppuun astelin askelkyykkyä useampia sarjoja käyttäen lisäpainona painoliiviä niskan taa nostettavan tangon tai käsissä roikotettavien käsipainojen sijaan.

Mukavalta se treenaaminen tuntui, vaikka hiukan puolivaloilla ja varovasti soveltaen treenasinkin.

Mitäköhän kivaa sitä keksisi seuraavalle treenikerralle 🙂

Aikainen tiistai-aamu. Täydellinen hetki täydelliselle rintatreenille. Sali on autio ja vielä pimeä kun astun ovesta sisään. Sytytän valot ja fiilistelen hetken aamun rauhallisuutta. Kävelen pukuhuoneeseen ja vaihdan treenikuteet päälle, käyn samalla mielessäni läpi treeniä, jonka aion tässä aamun rauhallisuudessa läpi käydä…

Ei mennyt ihan putkeen

Siirryn salin puolelle, missä tapani mukaan vasta istahdan laittamaan treenitossut jalkaan. Samalla silmäilen salia ympärilläni ja nautin siitä että se on järjestyksessä, kaikki painokiekot paikoillaan. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, useimmilla saleilla joilla olen käynyt, jäävät painokiekot treenaajilta usein hujan hajan. Toisin on WellGo:lla.

Kun saan tossut köytettyä jalkaani, seuraava rutiinini on täyttää treenijuomapullo. Vasta sen jälkeen alkaa lämmittelyt ja itse treeni. Tällä kertaa aikataulu on hiukan tiukka ja lämmittely jää heikolle. Ensimmäiset sarjat kevyillä painoilla kulkevat kuitenkin penkissä todella hyvin.

En ole vuosiin tehnyt tasapenkkiä, koska vaurioitin siinä olkapääni reilut kymmenen vuotta sitten. Vinopenkkiä olen tehnyt ja treenannut rintaa muutenkin, mutta perinteistä tasapenkkiä en ole tehnyt, ennen kuin nyt viikko sitten, jolloin päätin ottaa sen taas vuosien jälkeen ohjelmistoon.

Nousen sarjapainoissa tasaisesti, kunnes tangossa on 140 kiloa. Siitä nappaan kuvan kännykällä ja jaan sen Instagramissa tekstillä ”Minä, penkki ja palkkari. Kehitystä ei voi estää.”

Asetun penkiin, haen asennon kohdalleen ja nostan tangon käsille. Ei tunnu edes kovin raskaalta. Lähden laskemaan tankoa kohti rintaa kun kuulen ritinän ja tunnen kun vasen rintalihas repeää.

Onneksi penkissä oli varmistusraudat, niille oli tällä kertaa ihan oikeaa käyttöä.

Kampean itseni tangon alta pois, se oli hankalaa koska en ollut mitenkään mitoittanut varmistusrautoja itselleni, en kuvitellut niitä tarvitsevani. Kipu oikeassa rinnassa on melkoinen ja se kihelmöi sormissa asti.

Ensimmäiseksi nappaan kännykän käteeni ja poistan Instagramista päivitykseni. Ilmeisesti kehitystä voi estää.

Oikeastaan edes tajuamatta mitä seuraavaksi teen, puran painot pois tangosta ja asetan sen paikoilleen, niinhän salilla kuuluu tehdä. Sitten vasta kerään kamppeeni ja suuntaan autolle. Ajan kotiin, missä vasta otan paidan päältäni. Oikea rintalihas näyttää olevan enemmän ”kimpussa” kuin vasen ja kipu on edelleen melkoinen. Käsi kuitenkin toimii kaikin puolin.

Puen paidan takaisin päälleni ja ajan keskussairaalan päivystykseen, missä pääsen nopeasti lääkärin tutkittavaksi. Lääkäri painelee rintaa ja kyselee sattuuko. No sattuu, mieuummin puren hammasta kuin olen purematta.

Rintalihas on edelleen päistään kiinni, mikä on hyvä asia, leikkausta ei tarvita. Diagnoosi on osittain repeytynyt rintalihas, joka kuntoutuu kyllä kuntoon. Huokaisen helpotuksesta. Mutta penkkipunnerrus saa kyllä jäädä taas ainakin kymmeneksi vuodeksi.

Yksi asia harmittaa. Miksi en tajunnut salilla ladata tankoon sataa kiloa lisää, ottaa kuvaa ja laittaa Instagramiin päivitystä ”Hitto kun jäi sarja kesken kun rintalihas repesi”.