Penkkipunnerrus – rintatreenin kulmakivi?

Kuntosalitreenistä tulee perinteisesti ensimmäisenä mielleyhtymänä ajatus penkkipunnerruksesta, usein myös treenaamisesta puhuttaessa esiin nousee kysymys penkkipunnerrustuloksesta. Onko penkkipunnerrus kuitenkaan se kaiken perusta kuntosalitreenissä tai edes rintatreenissä?

Penkkipunnerrus

Itse olen aloittanut treeniurani Ulvilan hämyisellä vapaa-ajankeskuksen kuntosalilla joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla. Silloin teini-ikäisenä kiinnosti luonnollisesti juuri tuo penkkitulos ja sitä alettiin sitten treenaamaan. Vuosien varrella penkkitulos kehittyi ja samalla mukaan tuli (luojan kiitos) myös muiden lihasryhmien treenaaminen. Olo oli kuin kuninkaana kun jossain 17-vuoden paikkeilla rikkoutui maaginen sadan kilon raja penkkipunnerruksessa.
Piste penkkaamiselle tuli muutamaa vuotta myöhemmin kun ennätysnostoa tehdessäni vaurioitin olkapäätäni jollakin tavalla. Ennätys kyllä tuli tehtyä, huima 165 kiloa, mutta sen jälkeen en sitten oikeaa kättä juuri käyttänytkään pariin viikkoon. Tuon jälkeen penkkipunnerrus on ollut hyvin vähäistä, sillä aina sitä tehdessä kipeytyi myös olkapää. Nyt en ole vuosikausiin tehnyt perinteistä penkkipunnerrusta lainkaan – ennen eilistä.
Huomasin aika pian tuon onnistuneen, mutta epäonnisen ennätyskokeilun jälkeen että vaikka tasapenkillä en penkkipunnerrusta pystynytkään tekemään, jo pieni viistous penkissä helpotti. Siksipä oman rintatreenini perustaksi onkin muodostunut vinopenkkipunnerrus. Vinopenkkiä teen vapaalla tangolla, smith:ssä, käsipainoilla ja erilaisilla vipuvarsilaitteilla. Punnerrusliikkeiden lisäksi rintatreeniini kuuluu joka kerta myös rutistusliikkeitä. Perinteistä penkkipunnerrusta en ole kaivannut, alun pienen haikeuden jälkeen.

Eilinen kokeilu

Eilen päätin kuitenkin salilla ollessani rintatreenin lopuksi kokeilla todella pitkästä aikaa penkkipunnerrusta. Lähdin pikku hiljaa, sarja kerrallaan nostamaan painomäärää ja tunnustelin olkapäätä. Hyvin se kesti, mutta penkkitekniikka oli jotenkin ihan hukassa. Olo oli aika hutera ja tietyllä tavalla epävarma. Nousin hiljalleen 140 kiloon asti. Se tuntui jo sen verran raskaalta, että enempää en painoa tankoon laittanut – ainakaan tällä kertaa…