Hae
Metallisydän

Yhden aikakauden loppu

Siitä on kohta kulunut 15 vuotta kun valmistuin ammattikorkeakoulusta ja ostin kitaran. Olin päättänyt että jos jään työttömäksi, opettelen soittamaan. Läheisteni onneksi en tosin ehtinyt edes aloittaa harjoittelua kun jo sain parin viikon sijaisuuden lastensuojelulaitoksesta. Enpä osannut silloin pitkä tukka hulmuten uuteen työpaikkaan astellessani aavistaa, että tuo kaksiviikkoinen sijaisuus venyisi lopulta melkein 15 vuoden mittaiseksi työsuhteeksi…

aikakauden

Yhden aikakauden loppu

Olen todella kiitollinen tuosta 15 vuodesta. Olen saanut työskennellä alan huippuosaajien kanssa tehden todella laadukasta lastensuojelutyötä täydellä sydämellä. Lastensuojelutyö on työtä, jota ei voi tehdä vain työnä, pintapuolisesti ja kliinisesti. Lastensuojelutyö on työtä jota tehdään joko täysillä, itsensä peliin laittaen, välittäen ja myötäeläen, tai ei lainkaan. Se on työtä, joka ottaa paljon, mutta myös antaa paljon. Se on työtä jossa työyhteisön merkitys on uskomattoman suuri. Onnekseni olen koko tämän 15 vuoden ajan saanut työskennellä mahtavien ihmisten kanssa, ihmisten joista useista on muodostunut minulle todella läheisiä ystäviä.

Nyt minun on tullut aika ottaa uusi askel työelämässä. Kitara saa edelleen pölyttyä nurkassa, rokkitähteä ei minusta ole vieläkään tulossa, vaan siirryn lastensuojelun parissa uusiin tehtäviin. Olen todella innoissani uudesta työstäni ja uusista erilaisista haasteista, mutta ratkaisu ei silti ollut helppo. Sen tutun oven sulkeminen viimeisen kerran tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta. Oven taakse jäi valtava määrä elettyä elämää, tunteita äärilaidasta äärilaitaan, iloa, surua, naurua ja hampaiden kiristystä sekä paljon muistoja ja rakkaita ihmisiä.

Uutta kohti

Vaikka tämä oli yksi elämäni hankalimmista päätöksistä, olen varma sen olleen oikea ratkaisu. Aina joskus elämässä on uskallettava hypätä jos aikoo lentää.

 

Lapset kuunnelkaa – tarkasti nyt kuunnelkaa
Onhan juttuja joita harvat nähdä saa
Aivan kulman takana
Seinän tuolla puolella
On sinne portti salainen
Ja siitä käydä voi ken uskaltaa
Lentää lentokoneetta
Aa-aa
Lentää lentokoneetta

Voithan uskoa sä isoveljen neuvoja
Tai itse ratkaista – on kaikki kyseenalaista
Kun vain siivet levittää
Eikä koteloonsa jää
Voi nauraa niille tietämöttömille
Jotka sanoo ettei saa
Lentää lentokoneetta…

Luota ystävään – on aivan turha pelätä
Se vaarallista on vain jos olet onneton
Oikeassa seurassa
On hauska matkustaa
Ota pieni askel vain
Ja toinen maailma pian alla aukeaa
Kun lentää lentokoneetta…

Merkityksen merkit menettää
Leipä katoaa ja reikä jää
Aata seuraa bee ja beetä aa
Voi se on niin yksinkertaista

Kerro mitä näät kun kypäräsi räjähtää
Silmät aukeaa – neljä tuulta puhaltaa
Ota vastaan mitä saat
Se toisten kanssa jaa
Vain pieni pala paperia
Lakikirjat tieteen kumoaa
Kun lentää lentokoneetta…

(c) Tehosekoitin

2 kommenttia

  1. Elisa kirjoitti:

    En tiennyt työskentelyalastasi aiemmin, mutta itsekin lastensuojelupuolella työskentelevänä lämmitti juuri tuollainen kuvaus. 🙂 Se on upeaa, palkitsevaa ja raskastakin työtä. Tsemppiä jatkoon ja muutokseen!

  2. ReK kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus, onnea uusiin tuuliin! Mutta loppuun siteeraat huumeiden käytöstä kertovaa laulua? Ei oikein sopinut aiheeseen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.