Hae
Metallisydän

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Muutama viikko sitten meidän yleensä niin siistissä kodissa alkoi tapahtua ihan kummallisia juttuja. Sohvatyynyjä alkoi löytyä lattialta, tavarat siirtyi paikasta toiseen ja aika ajoin lattialta saattoi löytyä pissalammikko. Sen lisäksi ihmisten puhetavassa tapahtui muutos, ei-sanan esiintyvyys puhekielessä kasvoi exponentiaalisesti äänensävyn muuttuessa samalla ajoittaisesti lässytykseksi. Siinä vain osa muutoksista, joita pieni staffinpentu kodissamme on aiheuttanut.

tapahtuu

Mitä tällä oikein tapahtuu?

Missään tapauksessa tapahtuneet muutokset eivät ole tulleet yllätyksenä. Perheessämme on jo ennestään yksi koira, joka sekin on ollut jokus pentu, vaikkakin eri rotuisena ainakin jossain määrin erilainen. Staffin pennustakin itselläni on kokemusta jo useiden vuosien takaa. Myönnettävä toki on, että tietyt pienen pennun tuomat haasteet olivat jo ehtineet painua unholaan, mutta nyt ne ovat kyllä jo aika vahvasti taas muistuneet mieleen.

Unta ja energiapuuskia

Pieni pentu tarvitsee paljon unta ja se nukkuukin ison osan päivästä milloin missäkin, omassa korissaan, pehmeällä matolla, sylissä, naamalla…

Silloin kun pentu ei nuku, on se jatkuvasti tunkemassa nenäänsä joka paikkaan. On ihan sama, avaako roskiskaapin vai vessan oven, pentu vilahtaa ovenraosta ennen kuin huomaatkaan. Sama koskee ihan mitä tahansa tavaroita likasukasta Emilian Barbie-nukkeen, mikä tahansa tipahtaakin lattialle edes sekunniksi, on saman tien pennun suussa. Onneksi ainakin toistaiseksi Barbiet on pysyneet ehjinä… Iltaisin iskee usein hullutuskohtaus, jolloin pentu juoksee ympäri asuntoa lelu suussa tai ihan vaan juoksemisen ilosta (näistä tilanteista laitan usein videoa Instagramin story-puolelle)

Kun me ei olla kotona…

Ne ajat kun me ei olla kotona, pentu viettää kodinhoitohuoneessa koiraportin takana. Useimmiten pentu nukkuu yksin ollessaan, mutta aina joskus vastassa on hieman uudelleen järjestetty kodinhoitohuone…

Tarkkana saakin olla, ettei mitään erityisen arvokasta jää pennun ulottuville. Joskus niinkin tosin pääsee vahingossa käymään, kuten nyt ihan viimeisimpänä kun meillä oli jäänyt pesukoneen luukku raolleen. Nyt googlailenkin sitten mistä löytyisi Samsungin pesukoneeseen uusi luukun kumitiiviste…

Kakkakepponen

Sisäsiisteys alkaa hiljalleen olla hallussa, eikä pissalammikoita enää juurikaan löydy sisältä. Poikkeuksen siihen tuo ne päivät kun pentu on yksin useamman tunnin ajan. Silloin ihan ymmärrettävästikin kodinhoitohuoneen lattialta saattaa löytyä pissalammikko. Yhtenä päivänä Sarilla oli vastassaan oikein mukava tervetulotoivotus. Pentu oli ilmeisesti aiemmin päivällä kakannut portin edustalle ja sitten Sarin ja Emilian kotiin tullessa riemuissaan pomppinut porttia vasten sillä seurauksella että kyseinen kakka talloutui ja roiskui hiukan joka puolelle…

Kaikista kakkakatastrofeista, järsityistä pesukoneentiivisteistä ja keskellä yötä pissalle heräämisistä huolimatta tuo pieni karvapallero on aivan ihana tyyppi ja mahtava lisä meidän perheeseen. Nytkin tiedän, että kun siirryn tästä tietokoneelta sohvalle, ei mene montaa minuuttia kun minulla on pieni tuhisija kainalossani – tai lattialla pureskelemassa varvastani <3

Viisi viikkoa dieettiä takana – Sarin fiilikset

Noin 11 kuukauden kuluttua minun olisi tarkoitus istua Lahdessa, Fitness Expon katsomossa hurraamassa kun Sari esittelee lähes alastonta vartaloaan monisatapäiselle yleisölle… Aika mielenkiintoinen asetelma kun sitä alkaa oikein miettimään… No ennen kuin sinne asti päästään, on edessä vielä pitkä ja kivikkoinen tie…

Viisi viikkoa dieettiä takana

Nyt on välidieettiä takana viisi viikkoa ja totuus dieetistä alkaa nousta esiin. On siis aika antaa Sarin kertoa hieman fiiliksistään. (Väliotsikot ovat sanasta sanaan aitoja, omat kommenttini löytyvät väleistä kursivoituina)

Sari:

Lähdin tälle välidieetille viisi viikkoa sitten intoa puhkuen, oli mahtavaa päästä vihdoinkin pudottamaan painoa, jos vaikka farkutkin joskus vielä mahtuisivat jalkaan! Tuo sama ajatus on motivoinut minua koko viiden viikon ajan pitämään näpit irti herkuista ja syömään kurinalaisesti WellGo Personal Training valmentajien Ringa Ruisniemen ja Jani sukevan suunnitteleman ruokavalion mukaan.
Jo tässä kohtaa dieettiä on ollut kiva huomata kiristystä kropassa. Tulokset motivoivat, vaikka täytyy myöntää että välillä on hermoja kiristänyt, kun nyt viidennellä viikolla oon alkanut selkeesti tuntemaan nälkää ja huomannut olevani ihan oikealla dieetillä. Herkkuja ei ole tehnyt mieli ennen kuin erehdyin avaamaan sipsipussin keskimmäisen lapsen kaverisynttäreille, jestas miten herahti vesi kielelle! Onneksi se tunne meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.

”Mä en oo jumalauta neljään viikkoon syöny mitään herkkuja ja sun itsekuri on tossa. Kato ittees.”

Jari on kyllä tehnyt parhaansa tukeakseen dieettiäni, lähes päivittäin se tuossa mussuttaa jotain herkkuja, paskiainen! Hiukan joskus kiristää pipo ohimoita kun lähtee hakemaan itselleen lähikaupasta luomukasviksia ja toinen huikkaa sohvalta, että viitsisitkö tuoda samalla vähän irtokarkkeja…
Pipon kiristys kuitenkin helpottaa kun kauhoo siinä toiselle pussiin vadelmaveneitä ja noitapillejä ja huomaa, ettei itsellä tee niitä edes mieli, vaan enemmän houkuttelee ne ostoskorissa olevat parsakaalit ja pavut.
Jari: Pitäähän se nyt tässä heti alkuun katsoa, mihin asti rouvalla riittää itsekuria. Jos heti alussa olisi hankalaa irtokarkkien kanssa, ei varsinaisesta kisadieetistä tulisi mitään. Hyvältä näyttää tässä vaiheessa, jatkan urheasti itseni likoon laittamista ja Sarin projektin tukemista…

”Alkaa olla kuule hiukan herkillä tässä kun on ollu neljä viikkoa dieetillä.”

Oon miettinyt paljon aikaa tästä eteenpäin ja tuntuu hyvältä, että oon lähtenyt haastamaan itseäni. Nyt jo tiedän, että helppoa se kisadieetillä olo ei tule olemaan, mutta oon päättänyt mennä läpi vaikka harmaan kiven. Taisin tossa joku päivä todeta Jarille, että mahtavaa kun kroppa alkaa näyttää siltä kuin jotain treenaisikin rasvojen alettua tiristä 😉
Jari: Ei se dieetillä oleminen ihan helppoa ole itse dieettaajalle, mutta ei se aina herkkua ole meille muillekaan. Välillä meillä räiskyy ja rätisee, mutta on se silti mahtavaa katsoa miten toinen nauttii tosta touhusta 🙂 Hyvä tästä tulee 🙂