Mites se joulun aika niinkuin oikeesti meni?

Nyt voi vihdoin huokaista, joulun aika on virallisesti takana. Ei enää kinkkua eikä joulutorttuja, ei glögin tuoksua eikä tipetipetiptappia. Jonkin verran meidän jouluun pääsi jo kurkistamaan Instagramin kautta, mutta oliko se oikeesti sellaista mitä sosiaalinen media antoi ymmärtää? Oliko se piparintuoksuista idylliä kuusen ympärillä tanssien vai ylistressaantunutta suorittamista, kaatuneita joulukuusia ja poseeraamista somekuvia varten?

Meidän jouluvalmistelut

Moniin vuosiin joulu ei merkinnyt minulle oikeastaan mitään, lähinnä stressiä joululahjojen hankkimisesta, missä olen tosi huono ja pakollisia jouluruokia, joista en oikeastaan edes tykännyt. Vietinkin yhdessä vaiheessa ihan vapaaehtoisesti monta peräkkäistä joulua töissä.

Sittemmin oman perheen myötä joulun merkitys minulle on muuttunut aika lailla. Kun on saanut seurata lasten joulun odotusta, iloa valmisteluista, jännittynyttä ilmettä joulupukin saapuessa ja lopulta riemua lahjoja avatessa, ei joulumieleltä pysty itsekään välttymään.

Perheen myötä elämääni on tullut muitakin uusia joulujuttuja, kuten esimerkiksi joulusiivous… Enhän minä aiemmin mitään joulusiivouksia tehnyt, saman perusimuroinnin kuin muulloinkin, jos viitsin. No nyt on jo vuosittain pesty ja puunattu ihan kaikki keittiön kaappeja myöten. Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka en siivoamisesta sen isommin tykkää, jotenkin sekin tuntui tänä vuonna ihan kivalta, varsinkin kun Emilia oli ihan innoissaan puunaamassa niitä kaapin ovia isin kanssa. Ehkä se joulusiivouksen aiheuttama stressin määrä on paljon kiinni myös asenteesta, meillä oli kivaa siivoilla eikä mitään tehty pakon edessä (paitsi kannettu matot ulos…)

Joulusivouksia tehtiin pitkin viikkoa ja kun kaikki oli tehty, kannettiin kuusi takapihalta sisälle ja koristeltiin. Sekin oli oikeasti tosi hauskaa, vaikka ensin hermo meinasikin mennä niiden perkeleen kynttilöiden kanssa… Kuitenkin kun kynttilät oli saatu paikoilleen, seurasin hymy huulilla miten muut koristeet löysivät paikkansa pienten käsien asettelemina.

Emilian paita House of Brandonista

Jouluruokien valmisteluihin minun ei tarvinnut osallistua tipan vertaa, enkä kyllä sitä pistänyt lainkaan pahakseni. Kun Sari vielä leipoi Emilian avustamana joulupullankin, pääsin sen osalta todella vähällä. Sama koski joululahjaostoksia, sielläkään minun ei tarvinnut juuri muuta kuin ojentaa pankkikortti kassalla… Kun lahjat oli aatonaattona paketoitu, laitoin maailmanhistorian parhaan jouluelokuvan pyörimään ja hautauduin sohvaan…

Jouluaatto

Jouluaattoni ei sitten mennytkään kuin elokuvissa, tai ainakaan en joutunut torjumaan terroristihyökkäystä pilvenpiirtäjässä kuten John McClane tai suojautumaan sinnikkäiltä murtovarkailta kuten Kevin McCallister. Lumiukon kanssakaan en päässyt lentämään, ei sinnepäinkään…

Jouluaattona heräsin riisipuuron tuoksuun ja kun Emilia tuli hakemaan isiä aamupuurolle, oli telkkarissa menossa Joulupukin kuuma linja. Keittiössä soi hiljaa joululaulut ja puuro höyrysi kattilassa. Joulupuuron jälkeen (kukaan ei tukehtunut manteliin) lähdettiin ulos pulkkamäkeen ja kun pulkkailun jälkeen oli käyty joulusaunassa, alkoi olla jo jouluruuan aika.

Kun vatsat oli saatu täyteen kinkkua ja laatikoita, ei tarvinnut kauaa odottaa kun Joulupukki kaarsi pihaan Hondallaan. Siinä päästiin sittenlaulamaan joululauluja ja jakamaan lahjoja. Ja joulupukin syliin olivat tervetulleita niin lapset kuin aikuisetkin.

Sarin housut House of Brandonista

Loppuilta kului suklaata mussutellen ja lasten uusia lahoja ihaillessa.

Mites se joulun aika siis meni?

Mun täytyy esittää pahoittelut teille, joiden joulu ei ollut sitä piparintuoksuista idylliä. Meidän joulu oli, se oli aikalailla täydellinen. Edes joulukuusi ei kaatunut vaikka olin ihan varma että Rocky saa sen nurin ennen aattoa…