Mitä kuuluu Rockylle?

Tässä on vierähtänyt jonkin verran aikaa siitä kun on viimeksi kerrottu meidän perheen uusimman tulokkaan kuulumisia. Se ei missään nimessä tarkoita, että elo olisi ollut hiljaista ja tasaista… Mutta annetaanpa tänään viisi kuukautta täyttävälle staffordshiren bullterrieri Rockylle puheenvuoro kertoa ihan itse mitä sille kuuluu…

Mitä kuuluu Rockylle?

No ihan hyväähän mulle kuuluu, alkaa nuo ihmiset pikkuhiljaa oppia mun tavoille eikä oo koko ajan nipottamassa ihan jokaisesta asiasta.

Pienempänä mulla oli tosi hauskaa pissailla sisällä lattioille ja sitten katsella kun ihmiset konttas kuivaamassa sitä pissaa lattialta pois. Eikä ne edes ollu mulle vihasia, vaan enemmänkin moitti itteensä kun ei muka ollu vieny mua pihalle tarpeeks usein… No pidemmän päälle se kävi kuitenkin aika tylsäks, enkä mä enää oikeastaan jaksa sisälle pissailla. Niin paitsi aina sillon kun meille tulee joku oikein kiva vieras… Sillon multa saattaa päästä pieni ilopissa, mutta sekin osuu onneks enimmäkseen sen vieraan sukille…

Äiti oli alkuun kauheen huolissaan siitä, mitä kaikkea mä tuun järsimään ja rikkomaan. Kaikkein eniten se pelkäs hienon sohvansa puolesta, mutta en mä sitä oo pureskellut… vielä… Mut on mun ihan pakko ollut hiukan järsiä kun mun ikeniä kutittaa välillä niin kauheesti kun pentuhampaat lähtee ja tulee isoja hampaita tilalle. Vähän mä oon yhtä ovenkarmia pureskellu ja kodinhoitohuoneessa seinää yhdestä kohtaa. Ja sitten mä hiukan maistelin meidän pesukoneen luukun tiivistekumia kun isi oli jättänyt sen auki… Siitä ne ei ollu kauheen ilosia, mutta kyllä mun mielestä uus pesukone on hyvä ostaa parin vuoden välein…

Mä rakastan hirmuisesti noita mun ihmisiä, erityisesti sitä pikkuista tyttöä. Se taitaa tykätä musta kanssa tosi paljon kun se koko ajan halailee mua. Se tykkää leikkiäkin mun kanssa tosi paljon ja riepottaa mua millon mitenkin. Sen pikkuisen tytön kanssa mä en voi leikkiä yhtään niin rajusti kuin esimerkiksi isin kanssa, mutta mä osaan tosi hienosti rajottaa mun riehakkuutta sen mukaan kenen kanssa mä leikin.

Mulla on oma peti ja mä nukun yöt siinä, isi ja äiti ei anna mun tulla sänkyyn lainkaan. Sohvalle mä saan tulla ja siellä mä tykkäänkin lepäillä, varsinkin jos siinä sohvalla on joku mun ihmisistä, silloin mä tykkään lepäillä sen ihmisen naaman päällä.

Pentukoulu

Mä oon jo niin iso poika, että mä oon aloittanut pentukoulun. Se on tosi kiva paikka, siellä on muitakin koiria, tosin ne on vähän tylsiä kun ne istuu niin rauhassa paikallaan. Mä tykkäisin koko ajan touhuta sielläkin ja mun on vähän hankala olla paikallaan. Mut se on kyllä tosi kivaa kun siellä oppii kaikenlaista uutta. Ja mun ihmiset on niin hirveen iloisia ja ylpeitä kun mä opin kaiken tosi nopeesti ja osaan ne jutut hienosti. No tottakai mä osaan, enhän mä nyt mikään snautseri sentään ole ja ne palkkioksi annetut herkut on sitäpaitsi tosi hyviä.

Nyt mun täytyykin mennä, musta tuntuu että isi vetää tuolla toppahousuja jalkaan ja aika usein se tarkottaa sitä että lähdetään lenkille… Moikka!

Ai niin, mun kuulumisia pääsee seuraamaan tiiviimmin ton isin Instagramissa, se laittaa sinne melkein joka päivä jotain kuvia ja videoita musta…