Elämä on ihmisen parasta aikaa?

Musta tuntuu nykyisin aika usein, että mulla ei ole tarpeeksi aikaa. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä, mutta ei vaan ehdi, ei ole aikaa.

Mihin se mun aika sitten menee? Mikä kaikki vie mun kallisarvoista aikaani niin, että tuntuu etten ehdi tehdä mitään?

Työ

No luonnollisesti työ, töissä on pakko käydä jotta riittää rahaa ruokaan. Aika nopeasti katkeaa sähköt ja vedentulokin jos ei ole rahaa maksaa laskuja ja kyllä se pankin setäkin varmasti alkaa kysellä jossakin vaiheessa jos asuntolaina jää maksamatta… Työ on siis välttämätön paha, vai onko?
Mähän tykkään työstäni, koen sen arvokkaaksi ja merkitykselliseksi, kuvittelen jopa olevani siinä aika hyvä. Menen joka päivä mielelläni töihin enkä koskaan ole tehnyt sitä vain rahan vuoksi. En mä työstäni haluaisikaan luopua.

Treenaaminen

Käyn treenaamassa viikossa keskimäärin viisi kertaa, kyllä siihenkin oma aikansa menee. Matkoineen ja suihkussa käymisineen siihen uppoaa aikaa noin puolitoista tuntia joka kerta. Senkin ajan voisi käyttää paremmin. Vai voisiko?
Treenaaminen on mulle paitsi harrastus, myös elämäntapa. Tapa rentoutua ja nollata pää. Treenaaminen saa lähes poikkeuksetta aikaan hyvän ja energisen olon. Mä rakastan treenaamista, enkä koskaan halua luopua siitä.

Bloggaaminen

Mä olen kirjoittanut tätä Metallisydän blogia kohta yhdeksän vuotta. Siihen menee viikossa kaikkineen arviolta noin 15 tuntia. Aika paljon vai mitä?
Bloggaaminen on vuosien myötä muuttunut ajankulusta harrastukseksi ja tietyllä tavalla osaksi mun identiteettiä. Mä rentoudun kirjoittamalla näitä höpöhöpöjuttuja ja nautin bloggaamisesta tosi paljon. En varmaan enää edes osaisi olla kirjoittamatta, enkä todellakaan halua.

Perhe

Viimeisenä se tärkein. Perheen ja läheisten ihmisten kanssa vietetty aika on se kaikkein tärkein juttu. Mikään ei voita yhteisiä luistelureissuja, leipomista, lautapelien pelaamista tai jonkin hömppäohjelman katsomista yhdessä sohvalla.

Mihin mulla ei riitä aikaa?

Lähes mun kaikki aika jakaantuu noiden edellä mainittujen asioiden kesken. Mihin muuhun mulla sitten pitäisi olla aikaa?
Ei hajuakaan.
Silloin kun olen treenaamassa, mulla on kiire kotiin perheen luo. Töihinkin pitäisi ehtiä ajoissa ja blogiteksti kirjoittaa seuraavalle päivälle. Koko ajan on kiire, mutta pitäisikö vaikka välillä hiukan hidastaa? Silloin voisi huomata että ei tässä ole mihinkään kiire, mun aika jakaantuu just niiden asioiden kesken, jotka on mulle tärkeitä, joihin haluankin aikani käyttää.
Just äsken pelasin shakkia kolmevuotiaan kanssa eikä meillä ollut kiire mihinkään. Hevonen sai laukata ympäri pelilautaa ihan rauhassa ja välillä laudan ulkopuolellakin, sotilaat saivat marssia mihin halusivat ja torni käydä lego-ukkojen luona kakalla, niillä kun on vessa. Kun unohtaa välillä sen ainaisen kiireen, huomaa että Matti oli ihan oikeassa, elämä on ihmisen parasta aikaa. Siitä pitää vaan osata nauttia, eikä painaa tukka putkella koko ajan johonkin.