Karmarock 25 – Fiilistelyä vuodelta 2016
0
Julkaistu alunperin vuonna 2016
Heinäkuun viimeinen viikonloppu ja Harjavallassa järjestettävä Karmarock on perinteisesti ollut minulle tärkeä tapahtuma, usein jopa koko vuoden kohokohta. Tänä vuonna ehkä nuo viikontakaiset omat häät kiilasivat vielä hiukan edelle, mutta täytyy kyllä sanoa, että tämä on myös ehdottomasti niitä viikonloppuja joita en tule koskaan unohtamaan…
Karmarock 2016
Karmarock on hyvänmielen festari, siellä ei niuhoteta, eikä tapella. Siellä kaikilla on hyvä fiilis ja kaikki ovat kavereita keskenään. Karmarockissa on aivan omanlaisensa Karmarock-fiilis. Karmarock järjestettiin vuonna 2016 25:ttä kertaa ja pikaisesti laskien uskaltaisin veikata olleeni paikalla noin 20 kertaa. Jokaisesta Karmarockista on jäänyt hyviä muistoja, jokaisella kerralla on ollut jotain erityistä. Tällä kertaa sitä erityistä oli vielä erityisen paljon…
Paikalle saavuttiin perinteisesti ensimmäisten joukossa. Viltit leviteltiin samoille paikkeille kuin joka vuosi ja alettiin nauttia piknik-eväistä ja toistemme loistavasta seurasta samalla fiilistellen sitä Karmarock-fiilistä ja kuunnellen ensimmäisiä esiintyjiä.
Karmarock – se hieman erilainen festari
Karmarock on monella tavalla erilainen festari muihin verrattuna. Yksi erityinen piirre Karmarockissa on se, että sinne ei tulla minkään tietyn bändin takia – jos nyt ei festarin isäntiä lasketa, sinne tullaan itse festarin takia. Sen osoittaa mahtavalla tavalla se, että nyt kahtena viimeisenä vuonna Karmarockin esiintyjiä ei ole kerrottu etukäteen. Ne ovat selvinneet vasta keikan alkaessa. Se saa ainakin meikäläisen suhtautumaan jokaiseen esiintyjään avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Tosin tällä kertaa festarin ensimmäinen esiintyjä oli keksinyt takuuvarman kikan saada ihmisiä paikalle, se nimittäin jakoi sadalle ensimmäiselle ilmaisen ämpärin. Niitähän suomalaiset ovat tottuneet jonottamaan…
Aurinko paistoi, eikä ämpäriä kauaa kyennyt päässä pitämään, vaikka se kuinka hyvä idea olikin… Ihmisiä valui paikalle lisää ja festarifiilis parani. Välillä käytiin nauttimassa esiintyjien tarjoilemasta livemusiikista lavan reunalla, välillä tyydyttiin fiilistelemään kauempaa.
Energisten keikkojen ohella istuskeltiin viltillä siellä vakiopaikalla jutellen, nauraen ja nauttien siitä parhaasta seurasta sekä jutellen tuttujen ja hiukan tuntemattomienkin kanssa.
Yksi näistä vähemmän tutuista juttukavereista oli Kimmo Kurittu, mies jonka soittoa on tullut seurattua jo 90-luvulta Penniless People Of Bulgaria -bändistä lähtien ja nyt myöhemmin Maj Karmassa. Mielenkiintoista miten rock-festivaalilla oltaessa puheenaihe tällaisen pitkän linjan rokkarin kanssa ajautui mihinkäs muuhunkaan kuin urheiluun ja treenaamiseen…
Illan edetessä koitti myös se festarin huippuhetki, jota ainakin itse odotan joka vuosi yhtä malttamattomasti. Kurittu kumppaneineen kiipesi lavalle ja meikäläinen parintuhannen muun festarivieraan kanssa ahtautui lavan edustalle kuuntelemaan, laulamaan ja elämään rock-musiikkia Maj Karman esiintyessä.
Maj Karman keikan jälkeen fiilis oli katossa, mutta enpä osannut aavistaakaan mitä oli pääni menoksi vielä suunniteltu…
Saunassa ylpön kanssa?
Jonkin ajan kuluttua keikan jälkeen rakas siskoni, jonka kanssa Karmarockeja on käyty kokemassa enemmän kuin osaan laskea, tarttui käteeni, vei mukanaan sivummalle ja kertoi järkänneensä minulle yllätyksen… Ja mieletön yllätys se olikin, sillä hetken kuluttua tuo aiempi juttukumppanini, Maj Karman basisti Kimmo Kurittu tuli hakemaan minut mukaansa back stagelle ja johdatti uimaan ja saunomaan esiintyjien festarisaunaan. Täytyy sanoa, että hieman epätodellinen fiilis tuli kun Herra Ylppö tarjosi minulle paikkansa saunan lauteilla ja siirtyi itse istumaan muoviämpärin päälle…
Ilta jatkui jutellen koko Karmarockin pääjehun, Häiriö Piirisen sekä muutamien muidenkin esiintyjien kanssa ja seuraillen Lost Societyn keikkaa back stagen puolelta. Oli tällaiselle pitkän linjan festarikävijälle ja Maj Karman fanille melkoisen unohtumaton kokemus…
Saatoin olla hieman muissa maailmoissa palatessani myöhemmin oman festarijengin pariin…
Nyt ei muuta kuin odottamaan ensivuoden heinäkuuta, sen viimeistä viikonloppua ja Karmarockia numero 26!
