Jokapojan inkiväärimikstuura
0Jokapojan inkiväärimikstuura. Tiedän, ei kuulosta kovin sukupuolineutraalilta. Mutta ei hätää, tätä inkiväärimikstuuraa voivat nimestään huolimatta aivan hyvin valmistaa poikien lisäksi myös tytöt. Valmistus on jopa niin helppoa, että siitä selviytyvät varmasti myös muunsukupuoliset henkilöt, kokevat he sitten olevansa kissoja tai kerrostaloja…
Jokapojan inkiväärimikstuura
Jokapojan inkiväärimikstuuran valmistukseen tarvitaan itsestäänselvän inkiväärin lisäksi sitruunaa, hunajaa ja vettä. Kuorimaveitsestä, hedelmäveitsestä, leikkulaudasta, kattilasta ja hellastakaan ei ole haittaa…
Inkivääriä tarvitaan noin nyrkin kokoinen mötti. Muotonsa vuoksi määrää saattaa olla hankala arvioida ja siksi sitä kannattaa varata mieluummin enemmän kuin vähemmän. Sitruunoita tarvitaan kaksi ja hunajaa sopiva määrä.
Ihan alkajaisiksi lähdetään kuorimaan päivän pääraaka-ainetta, eli inkivääriä. Helpoimmin se käy ihan tavallisella kuorimaveitsellä. Tähän väliin on ehkä hyvä varoittaa, että inkiväärimehu silmässä ei tunnu ollenkaan hyvältä, pikemminkin kirvelee niin perkeleesti.
Kun sopiva menetelmä kuorimiseen ilman roiskahtelevaa inkiväärimehua on löydetty (myös laskettelulasit ovat toimiva ratkaisu) ja sopiva määrä inkivääriä saatu kuorittua, on sen siivuttamisen aika.
Ennen siivuttamiseen ryhtymistä on hyvä odottaa näkökyvyn palaamista, sillä sormen palaset eivät tuo lisämakua mikstuuraan. Kun näkökyky on varmasti palannut, siivutetaan inkivääri varovaisuutta noudattaen ohuiksi suikaleiksi.
Seuraavaksi on sitruunan vuoro. Sitruunanmehu silmässä ei ole yhtään mukavampi tunne kuin inkiväärimehukaan, joten jälleen on hyvä olla tarkkana. Kaksi sitruunaa leikataan kahtia ja niistä puristetaan mehu talteen. Sitten meillä alkaakin olla kaikki raaka-aineet valmiina varsinaista keittelyä varten.
Nyt lisätään kattilaan kaksi litraa vettä, puristettu sitruunamehu, siivutettu inkivääri ja tujaus hunajaa. Hunaja toimii mausteena, joten se on jokapojan/tytön/muunsukupuolisen aivan oma makuasia, paljonko hunajaa keitokseen tuutataan.
Sitten vaan kattila hellalle ja kiehumaan. Keitoksen annetaan kiehua 15 minuuttia välillä hiukan sekoitellen.
Kun keitos on kiehunut tuon 15 minuuttia ja taikasanat on lausuttu, otetaan kattila liedeltä ja kaadetaan neste talteen siivilän läpi (inkiväärisiivut jäävät siivilään), annetaan jäähtyä ja kaadetaan kahden litran juomapulloon.
Näin meillä on kaksi litraa valmista jokapojan inkiväärimikstuuraa!
Käyttötarkoitus
Nyt kun kourassa on iso pullollinen karmean hajuista ja vielä karmeamman makuista keltaista litkua, on aika pohdiskella sen käyttötarkoitusta…
Jokapojan inkiväärimikstuura on hyvin monikäyttöistä tavaraa. Se toimii yhtälailla pihassa kissankarkoittajana kuin keittiössä viemärinavaajana. Olenpa joskus kuullut puhuttavan Jokapojan inkiväärimikstuuraa käytettäneen ruohonleikkurin polttoaineenakin… Parhaiten se toimii kuitenkin flunssan ehkäisyyn, mikä erityisestä tänä syksynä on äärimmäisen merkityksellinen juttu. Jokapojan inkiväärimikstuura auttaa ehkäisemään nuhat ja syysflunssat ja samalla vältyt turhilta koronatesteiltä ja karanteeneilta.
Joka aamu otettava pieni Jokapojan inkiväärishotti (noin 5 cl) auttaa pitämään vastustuskykyä yllä ja flunssan kaukana. Jos unohtaa ottaa aamushottinsa ja tuntee flunssan iskevän päälle, on tilanne vielä pelastettavissa nappaamalla kunnon mukillinen (noin 35 cl) Jokapojan inkiväärimikstuura. Herkkua se ei isossa määrin ole, mutta sitäkin tehokkaampaa!
(Kiitos Mikko ohjeesta!)
Kunnioita vastustajaasi
Kunnioita vastustajaasi
Äärimmäisen tärkeä ohjenuora niin urheiluun kuin elämään yleensä: Kunnioita vastustajaasi, oli se sitten kuka tai mikä hyvänsä.
Herään aamulla, tiedän heti silmät avatessani että tänään on se päivä. Tähän olen tähdännyt jo pitkään. Olen uhonnut kavereille, olen uhonnut netissä. Saatana! Tänään sen teen!
Kunnon tukeva aamupala, ei mitään helvetin maca-jauhoja tai spirulinapirtelöitä eikä muita hippiruokia, vaan vanhaa kunnon kaurapuuroa, se antaa energiaa suoriutua mahdottomasta. Tiedän että voisilmä auttaisi minut nopeammin tavoitteisiini, mutta sitä en tule puurooni koskaan laittamaan.
Lähden kuntosalille, raudanpalvojien pyhättöön. Pukuhuoneeseen astuessani teen vaistomaisesti rituaalinomaisen eleen, lasken katseeni lattiaan puhtaasta kunnioituksesta tätä pyhää paikkaa kohtaan. Pukiessani treenivaatteita ylleni kertaan mielessäni tulevan suorituksen uudelleen ja uudelleen, mikään ei saa jäädä sattuman varaan.
Lämmittelen huppu päässä ja kun lihakset ovat lämmenneet ja kehoni on valmis antamaan kaikkensa, heitän hupparin nurkkaan. Päättäväisyyttä uhkuen kiedon vetoremmit tangon ympärille, polvistun tangon eteen ja luon katseeni korkeuksiin. Jo muinaiset roomalaiset tiesivät että vihollista pitää kunnioittaa. Tänään rauta on viholliseni eikä anna mitään ilmaiseksi. Jokainen gramma on nostettava vaikka se tuntuisi mahdottomalta.
Olen valmis. Nyt se on tehtävä. Saatana! Pomppaan pystyyn, vedän keuhkot täyteen ilmaa ja teen sen mitä olen tullut tekemään. Selkä pysyy tiukkana, jalat tutisevat, päässä tuntuu paine, mutta tanko nousee! Tiedän että onnistun. Ja niin on tanko ylhäällä! Tein sen!
Tekee mieli pudottaa tanko alas, mutta kunnioituksesta kukistettua vihollista kohtaan lasken sen rauhallisesti maahan. Nyt on taas selvitetty kuka määrää, rauta vai minä ja voimme taas jatkaa ystävinä. Ystävinä kunnes on taas aika katsoa kuka on kuka.
Kuvat on ehkä vanhoja, mutta ohjenuora niin treenaamiseen kuin elämäänkin edelleen sama.