Rocky – ihana pikkupirulainen

Koiranpentu on ihana pikkuinen pallura, ainakin silloin kun se nukkuu. Muun ajan se onkin sitten melkoinen pirulainen, koko ajan hampaineen kiinni jossakin, tai sitten pissaamassa lattialle.

Ihana terävähampainen pikkupirulainen

Rocky on aivan ihana, pehmeä ja siloinen, mutta myös melkoinen pirulainen. Koskaan ei tiedä, mihin pieni pentu kokeilee hampaitaan. Kohde saattaa olla ihan yhtä hyvin ohi heilahtava housunpuntti kuin lattialla liikahtava varvaskin. Alkuun Emilia varoikin aika lailla Rockya, ja yhteinen leikki koostui lähinnä siitä kun Emilia vilahti lattian poikki Rockya turvaan sohvalle. Tässä parin viikon aikana Rocky on kuitenkin jo todella hyvin oppinut hillitsemään puruhalunsa ja leikkimään muunlaisiakin leikkejä – ainakin silloin tällöin.

Lelut, kun mikään ei riitä

Rockylla on valtava määrä erilaisia leluja ja niillä se tykkääkin leikkiä, ainakin aina silloin kun joku leikkii niillä sen kanssa. Kun ihmisten huomio on muualla, löytyy leikkikaluja vielä enemmän. Silloin leikkikaluksi käy hyvin niin takan vierustalta löytyvä koivuhalko kuin tuolilta lattialle kiskottu takkikin…

Ja leikin lopuksi on mukava nukahtaa sohvalta omaan koppaan kiskotun sohvatyynyn päälle…

Pieni pissailija

Ulos pissaamista on opeteltu heti ensimmäisestä päivästä alkaen ja kyllä se jo ainakin jossain määrin toimii. Tai ainakin aina silloin tällöin pissa tulee uloskin. Alkuun luonnollisesti pennun oli mahdotonta ymmärtää miksi sisälle ei saisi pissata, enkä ole ihan varma ymmärtääkö se syytä vieläkään, mutta koko ajan harvemmin ja harvemmin pissa pääsee sisälle ja ihan selvästi Rocky tietää jo mitä pitää tehdä kun mennään ulos. Silti aina joskus leikin tiimellyksessä tai sen päätteeksi saattaa pissa lirahtaa matollekin. Onneksi jo valmiiksi oli suunnitelmana kuskata matot pesulaan kun pentu on oppinut sisäsiistiksi…

Yksinolon harjoittelu

Minulla oli pennun tultua reilun viikon mittainen isyysloma (talviloma), jonka vietin lähes kokonaan pennun kanssa kotona. Samalla kuitenkin joka päivä harjoiteltiin myös yksinoloa, sillä auttamatta edessä oli myös arki, jolloin ollaan töissä, koulussa ja päiväkodissa ja pentu omissa oloissaan kotona sen aikaa. Eihän se yksin oleminen herkkua ole pennulle, mutta eiköhän sekin ala sujua ajan mittaan.

Mitenkäs se Rico?

Minulta jo kyseltiinkin, miten meidän kuusivuotias kääpiösnautseri Rico on pentuun suhtautunut. No eniten ehkä kuvaa sanapari kiinnostunut välttelijä. Ricoa kiinnostaisi pentu todella, ja ulkona painetaankin melkoista vauhtia. Sisällä pennun terävät hampaat saavat taas pitämään hiukan välimatkaa. Samalle sohvalle kuitenkin mahdutaan nukkumaan, joskin sen eri päihin.