Meille tulee vauva!

Nyt sen vihdoin voi julkistaa, meille tulee vauva!

Meidän läheiset pitää meitä ihan hulluina ja yritti kovasti puhua meille järkeä. Meille on kerrottu, miten meidän arki taas vaikeutuu, kuinka paljon vaivaa ja uudelleenjärjestelyjä meidän arkeen perheenlisäys taas aiheuttaa. Asia on kuitenkin niin, ettei elämää voi aina elää siten kuin se olisi järkevää, aina silloin tällöin on annettava tunteen viedä. Niinpä meille on nyt tulossa perheenlisäystä.

Meidän vauva

Me ollaan suunniteltu tätä asiaa jo pidemmän aikaa, kyse ei ole mistään päähänpistosta. Viimein nyt loppukesästä palaset alkoi loksahdella paikoilleen ja eilen me päästiin ensimmäistä kertaa tapaamaan meidän vauvaa, joka muuttaa meille muutaman viikon kuluttua.

Meidän tuleva vauva on staffordshirenbullterrieri, tutummin staffi. Staffi on aktiivinen ja lapsirakas koira, jolla on valtavan suuri sydän ja rajattomasti rakkautta jaettavana, sopii siis meidän perheeseen erittäin hyvin.

Mistä se ajatus lähti?

Täytyy myöntää, että ajatus tästä perheenlisäyksestä on alunperin minulta lähtöisin. Vaikka meidän kääpiösnautseri Rico ihana koira onkin, on Rico hyvin rauhallinen ja omiin oloihinsa vetäytyvä. Ricosta ei juurikaan ole leikkikaveria lapsille ja aika harvoin Rico tulee syliin rapsuteltavaksikaan. Olen varma, että staffi tuo mukanaan niin paljon aktiivisuutta, riemua ja rakkautta, että kaikki saamme siitä osamme, Ricokin 🙂
Vaikka ajatus ehkä alunperin minulta tulikin, asiaa on yhdessä pohdittu ja puhuttu ja Sari on hiljalleen innostunut enemmän ja enemmän asiasta. Saria ehkä hiukan pelottaa meidän sohvien ja muiden huonekalujen puolesta, jos vaikka aktiivinen staffipentu päättää kokeilla niihin hampaitaan… tosin nyt kun tavattiin pennut ja niiden rauhallinen emo, oli Sarikin täysin myyty.

Toki esimerkiksi normaalisti olohuoneen lattialla lojuvat Emilian lelut tai poikien huoneiden pleikkariohjeimet ja kaukosäätimet saattavat hieman olla vaarassa ainakin alkuun, sillä pennun on luonnollisesti aluksi hieman hankala erottaa luvalliset lelut niistä joita ei saa järsiä… Opettamalla ja opastamalla pentu oppii kuitenkin nopeasti mitä saa tehdä ja mitä ei – ja pissaa silti Sarin lenkkariin, ihan kiusallaan 😀

Me ollaan ihan innoissaan meidän tulevasta perheenlisäyksestä ja onkin mahtavaa, että kasvattaja asuu ihan lähellä. Me päästään viikoittain katsomaan meidän pientä patukkaa ja tutustumaan jo valmiiksi hiukan ennen kuin hän muuttaa kotiin. Samalla saadaan kasvattajalta kultaakin kalliimpia neuvoja ja tukea tulevaan pentuarkeen. Jatkossakin apu ja tuki on tarvittaessa lähellä – ja niitä tullaan tarvitsemaan ainakin näyttelykuvioissa, onhan meidän patukasta kasvamassa oikea muotovalio 🙂

Valmistautumista

Nyt alkaa varsinainen valmistautuminen, monenlaista pitää hankkia valmiiksi pienokaista varten, käydä läpi kodin vaaranpaikat ja tiivistää takapihan aitaa siten, ettei vahingossakaan pieni aktiivinen pentu pääse livahtamaan aidanraosta karkuteille.

Meidän arki mullistuu, enkä malta odottaa sitä 🙂