Ekaa kertaa elokuvissa…

Muistan vielä elävästi sen, kun ensimmäisen kerran kävin elokuvissa. Se oli vuonna 1993 kun erivärisillä huiveilla naamioituneet kilpikonnat matkustivat ajassa muinaiseen Japaniin ja pistivät turpaan samuraita. Nyt 25 vuotta myöhemmin on Emilian ensimmäisen elokuvissa käynnin aika. Nyt ei kankaalla pompi samuraita eikä kilpikonnia, vaan mehiläisiä ja muita ötököitä…

Ekaa kertaa elokuvissa

Muistan miten jännittävältä elokuviin meneminen tuntui ja nyt samat tuntemukset pystyin lukemaan Emilian kasvoilta. Jo iso elokuvateatteri oli jännittävä paikka hienoine julisteineen ja mainoksineen. Ennen elokuvaa oli käyty ostamassa nameja, niinkuin asiaan kuuluu ja nyt elokuvateatterin portaita nosutessa pieni käsi puristi pussia kouristuksen omaisesti.

Elokuvateatterin sali oli iso ja Emilia katseli uteliaana ympärilleen. Mainosten alkaessa Emilia rauhoittui paikalleen. Valojen himmetessä ja elokuvan alkaessa Emilia tarttui sormestani kiinni ja kuiskasi hiljaa ”isi, nyt se alkaa”.
Ihan koko elokuvaa ei Emilia malttanut rauhassa paikallaan istua, vaan siirtyi välillä isin syliin istumaan, välillä äidin syliin. Maija Mehiläisen ja kumppanien seikkailut jaksoivat kuitenkin kiinnostaa koko elokuvan ajan ja niistä juteltiin moneen kertaan vielä jälkeenpäin.

Pieni askel Emilialle, mutta valtava harppaus isille

Sinänsä elokuvissa käyminen ei ole mikään maailman ihmeellisin juttu, mutta minulle suurena elokuvafanina sillä oli suuri merkitys. Pimenevä sali, odotuksen ilmapiiri ja uppoutuminen elokuvan maailmaan. En malta odottaa, että pääsen Emilian kanssa katsomaan uusimmat Ihmeperheet ja Ice Agen loppumattomat jatko-osat…

Lastensunnuntai

Me oltiin elokuvissa Finnkinon lastensunnuntaina, joka on oikeasti aika hieno juttu. Kynnystä elokuvissa käymiseen lapsen kanssa madaltaa kummasti paitsi hieman edullisemmat leffaliput, myös tieto siitä, että muutkin elokuvissakävijät ovat liikkeellä lasten kanssa ja ymmärtävät jos jonkinlaista pientä ääntä kuuluu.
Mikäköhän leffa mennään katsomaan seuraavaksi…