Hae
Metallisydän

Tällä kertaa en nukkunut tatuointituolissa!

Jos jossain olen hyvä, niin nukahtamisessa. Pystyn nukkumaan sohvalla, sängyssä, Emilian muskarin aulassa, hammaslääkärin odotustilassa – ja tatuointituolissa. Viimeiseksi mainitussa olen nukkunut viimeksi noin kuukausi sitten kun oikean käteni tatuointiprojektia jatkettiin viimeksi (juttua siitä TÄÄLLÄ). Eilen projekti jatkui jälleen, mutta tällä kertaa en nukkunut tatuointituolissa!

Tällä kertaa en nukkunut tatuointituolissa

Tatuointeihin jää koukkuun. Itse olen ollut koukussa jo pitkään, mikä ehkä jossakin määrin on nähtävissä iholtani. Ensimmäinen tatuointini on niskassani oleva itse suunnittelemani tribaalikyhäelmä ja viimeisin muodostuu kovaa vauhtia oikeaan käsivarteeni. Eilen oli kolmas tatuointisessio oikean käden projektin suhteen ja jonkin verran tuota projektia olisi vielä jäljellä.

Sattuuko se?

Olisi väärin sanoa, ettei tatuoiminen satu, sattuu se. Joissakin kohdissa paljonkin ja joissakin taas ei juuri lainkaan. Ehkä kipein paikka on minulla ollut rinta kun taas esimerkiksi pohkeiden tatuoiminen ei tuntunut juuri missään ja molempien pohkeiden tatuoimisen aikana nukuin niin että kuola valui poskelle. Samoin kävi viime kerralla oikean käden suhteen, mutta tällä kertaa ei kyllä nukuttanut.

Unen puute ei johtunut siitä että tatuoiminen olisi varsinaisesti sattunut, ei se sattunut yhtään sen enempää kuin edellisella kerrallakaan, tällä kerralla vaan käden asento oli sellainen ettei oikein saanut mukavaa uniasentoa, sormet puutuivat ja niitä piti välillä liikutella.

Mitä siihen käteen oikein tatuoitiin tällä kertaa?

Tällä kertaa luottotatuoijani Tim Cichon loi oikeaan käsivarteeni kyyhkysen. Seuraavaan kertaankin on suunnitelma jo valmiina, sitä pitäisi kuitenkin malttaa odottaa vielä noin kuukauden verran…

Tim’s Ink Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.