Viimeinen virhe – Metallisydän testaa bodypump!
0
Olen tehnyt elämässäni yhden virheen. Tuo virhe oli lähteä bodypump-tunnille. Tuosta virheestä on jo jokunen vuosi aikaa, mutta nyt lupasin lukijan toiveesta repiä trauman taas auki ja julkaista tämän postauksen uudelleen…
Bodypump
Olen kuvitellut että olen suhteellisen hyvässä fyysisessä kunnossa, pystyn vetämään kovankin salitreenin läpi pahemmin valittamatta eikä pieni juoksulenkkikään saa minua pahasti pökräilemään. No nämä harhaluulot karisivat kyllä bodypumpissa, minne erehdyin ystäväni houkuttelemana osallistumaan.
Ystäväni oli käynyt pumpissa aiemminkin ja hänen neuvostaan laitoin tankoon vain ihan pienet painot (tai niin luulin). Fiilis oli tunnin alussa vielä ihan hyvä, jopa innostunut. Iloisesti ystäväni kanssa juteltiin tulevasta tunnista ja naureskeltiin hassulle pumppitangolle ja pienille painokiekoille…
No, sitten aloitettiin. Alku meni vielä kohtalaisen hyvin, mitä nyt en pysynyt ollenkaan tahdissa olemattoman rytmitajuni ansiosta. Sekoan jo pelkissä sivuaskelissa, varsinkin jos ne pitää tehdä tahdissa. No en antanut sen haitata vaan annoin mennä kunnolla. Yksi, kaksi, kolme… kaksitoista, kolmetoista… jaksaa jaksaa! Ei jumalauta, ne sarjat ei loppuneet koskaan! Silmissä hämärtyi, varmaan hikivettä silmissä… ei kyllä se taitaa olla taju lähdössä… No ei tätä tuntia voi enää kauaa olla jäljellä. Vilkaisu kelloon, ei voi olla totta! Uusi vilkaisu kelloon, kyllä, vasta 10 minuuttia mennyt! Henkihän tässä lähtee!
Sinnikkäästi painoin eteenpäin vaikka aloin olla varma etten selviä tunnista hengissä. Lopputunnista jouduin jo väkisin antamaan välillä periksi, lopettamaan sarjat kesken ja lepäämään. Naurakoot kaikki ponnaripäät, minä en saatana itseäni tapa. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi kauaa huilailla ja taas piti jatkaa…
Ikuisuudelta tuntuneen ajan ja miljoonien toistojen jälkeen tunti loppui. Kun raahauduin kontallani kohti pukuhuonetta ja suihkua kaikki lihakset polttaen, tanssahtelivat nuo kanssani pumpissa olleet nuoret naiset ohitseni ponnarit heiluen ”olipas kiva pumppi, perjantaina tullaan taas!” Kiva tunti? Tuoko jossa olin ollut lähempänä kuolemaa kuin koskaan ennen? Ei enää ikinä! Koskaan en ole ollut niin poikki. Teen vaikka kymmenen raskasta jalkatreeniä peräkkäin ennemmin kuin menen uudestaan tuollaiseen epäinhimilliseen rääkkiin.