Hae
Metallisydän

Maastavetoa pitkästä aikaa

En ole tehnyt maastavetoa todella pitkään aikaan, vaikka liikkeestä pidänkin. Nyt menneenä viikonloppuna päätin pitkästä aikaa taas kokeilla…

Maastavetoa pitkästä aikaa

En ole tehnyt maastavetoa lainkaan tämän vuoden puolella, enkä itseasiassa ole kovin ahkerasti treenannut jalkojakaan. Kyse ei ole laiskuudesta tai varsinaisesta jalkatreenien välttelystä, syy jalkatreenien vähyyteen löytyy reiden ja säären välistä.

Minulla on ollut polvieni kanssa haasteita jo pitkään. Välillä ne ovat enemmän ja välillä vähemmän kipeät. Tämä alkuvuosi on ollut sitä enemmän-aikaa. Ongelmat erityisesti vasemman polven suhteen juontavat juurensa vuosien ja vuosien taakse, aina tuonne vuosituhannen vaihteeseen, jolloin ajoin aika rajun kolarin autolla ja polvi otti siinä reilummin osumaa. Tällä hetkellä tuo vasen polvi pitää liikutettaessa sellaista rutinaa, että kuulostaa kuin polven sisällä olisi näkkileipää joka rusentuu murusiksi.

Oikea polvi taas otti jotenkin itseensä tuossa remonttitouhuissa, yhtäkkiä kyykystä noustessa oli kuin puukko olisi isketty polvitapeesta sisään polveen. Se oli ensin pari viikkoa sen verran kipeänä, ettei sitä oikein voinut koukistaa lainkaan, enkä vieläkään pääse sen kanssa syväkyykkyyn, jokin vaan ottaa vastaan polven sisällä. On se ennenkin tuollainen ollut, nyt vaan ehkä astetta pahempi kuin aiemmin.

Joku voisi ajatella, että kannattaisi mennä lääkäriin noita polvia esittelemään. Itse päätin lähteä salille ja kokeilla mitä polvet kestävät…

Kestääkö polvet maastavetoa?

Lähdin liikkeelle varovasti, lisäämällä painoa tankoon kiekko kerrallaan (luonnollisesti siis molempiin päihin). Ihan hyvältä tuntui polvissa painomäärän noustessa. Kuitenkin kun tultiin lähelle viiden toiston maksimia, alkoi polvissakin tuntua. Se saattoi toki olla vain alitajuista varomista, mutta silti jätin ne viimeiset kiekot lisäämättä ja tiukimmat toistot tekemättä.

Entäs kyykkyä?

Kun maastavedon jälkeen pystyi vielä kävelemään, päätin hulluna miehenä kokeilla myös kyykkyä, tosin hyvin varovasti. Otin boksin takapuolen alle, jotta en vahingossakaan menisi liian alas ja pidin painot todella maltillisina. Jokaisessa toistossa alas laskiessa odotin viiltävän kivun iskevän oikeaan polveen. Varasuunnitelma oli jo valmiina, silloin vaan istahtaisin boksille ja tipauttaisin tangon taakse. Siihen ei onneksi tarvinnut mennä, viiltävä kipu jäi puuttumaan.

Seuraavat pari päivää on kuitenkin nyt ollut polvien suhteen hiukan hankalampia. Toki reidet ja perse on aikalailla liekeissä kun ei ole niitä isommin treenannut pitkään aikaan, mutta kyllä tuntuu tekeminen polvissakin. Ihan rampa en kuitenkaan ole, mikä antaa hiukan toivoa tulevaan, olisikohan parempi polvi-aika vielä tulossa ja voisin vielä pitkittää lääkärillä käyntiä…

Metallisydän Facebookissa

Metallisydän Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.