Meidän laiska nykynuoriso!

Oletko koskaan kuullut kenenkään valittavan miten laiskaa nykynuoriso on? Miten ennen kuljettiin hiihtäen kouluun kesät talvet ja aina oli ylämäki, kun nykynuoriso ei viitsi kävellä edes lähikauppaan ostamaan energiajuomaa, vaan sinnekin pitää saada autokyyti? Miten ennen pelattiin kirkonrottaa ja rakennettiin käpylehmiä, paitsi silloin kun ei ollut rahaa ruokaan ja kävyt piti syödä? Kun taas nykynuoriso ei muuta tee kuin pelaa tableteilla, snäppää kännyköillä ja syö roskaruokaa. On se jumalauta kumma miten nykynuoriso onkin tällaiseen jamaan joutunut!
Meidän laiska nykynuoriso!
Nykynuoriso on mukavuudenhaluista, se on aivan totta. Mutta mistäs se mahtaa johtua? Voiko siitä syyllistää ainoastaan sitä nuorisoa? Ei varmasti yksikään meistä tai meidän vanhemmistakaan olisi aikoinaan hiihtänyt kouluun jos kyyti olisi ollut tarjolla, mäkkärissä mekin oltaisiin syöty jos kotona olisi ollut kotiruuan sijaan rahaa pöydällä ja varmasti olisi pelattu tableteilla ennemmin kuin rakenneltu käpylehmiä jos meidän vanhemmat olisi meille sellaiset ostaneet.

Pitäisikö meidän aikuisten siis katsoa peiliin, miettiä pitäisikö se kultsipuppeli Keijo-Kyllikki pistää menemään sillä uudenkarhealla vaihdepyörällä kouluun myös sadepäivinä eikä järjestellä kyyditystä? Pitäisikö viitsiä tehdä kotona Torsti-Petterille vaikka makaronilaatikkoa, eikä antaa rahaa ja kehoittaa hakemaan pizzaa? Pitäisikö vanhempien luoda rajat sille tabletilla pelaamiselle jotta lasten tulisi mentyä ulos ja pelattua sitä kirkonrottaa?

Väitän, että nykynuorison ja sen mukavuudenhalun morkkaamisen sijaan pitäisi vilkaista sitä omaa pelikuvaa ja miettiä miten lapsensa kasvattaa, mitä lapsilta vaatii ja millaiset rajat asettaa. Samalla voi nostaa oman perseen ylös sohvalta, jättää älypuhelimen pöydälle ja lähteä ulos lasten kanssa pelaamaan sitä kirkonrottaa. Myös esimerkillä on suuri vaikutus – molempiin suuntiin.