Hae
Metallisydän

Me halutaan festareille!

Kesä lähestyy kovaa vauhtia, aurinko alkaa pilkistellä ja ilmat lämpenee. Samalla alkaa taas festarikenkiä kutittaa, ihan niin kuin kaikkina muinakin vuosina. Tänä vuonna ollaan kuitenkin jo toistamiseen jännän äärellä, päästäänkö tänä kesänä festareille ja nauttimaan livemusiikista?

Me halutaan festareille!

Viime keväänä koko Suomi oli suljettu. Koko ajan eli kuitenkin pieni toivo, josko kesällä tilanne olisi jo toisenlainen ja festarit saataisiin toteutettua normaaliin tapaan. Jotkin festarit toteutettiinkin, mutta esimerkiksi Karmarock, joka on itselleni se jokakesäinen vuoden kohokohta, jätettiin järjestämättä perinteisellä tavalla. Vaikka etäfestarit ihan hauskat olikin, ei ne missään määrin vetäneet vertoja aidolle asialle.

Vuoden 2020 Karmarock – etänä vaatekomerossa

Tänä vuonna toivo elää taas. Rokotteita jaetaan ja koronatartuntaluvut on laskussa. Osa festareista, erityisesti alkukesältä on taas peruttu, mutta loppukesän festareiden osalta on vielä toivoa. Iso kysymysmerkki kuitenkin on, uskaltavatko festareita järjestävät tahot aloittaa valmistelut, tapahtuman toteutuminen kun on kuitenkin vielä täysin epävarmaa.

Samalla kun kieriskelen omassa tuskassani livemusiikin ja festareiden vieroitusoireiden kourissa, en voi olla tuntematta tuskaa livetapahtumia järjestävien tahojen ja kaikkien niistä toimeentulonsa saavien ihmisten puolesta. Ei ne rokkitähdetkään kovin pitkään ole rokkitähtiä ilman keikkoja – ja mitä on maailma ilman rokkitähtiä?

Uskaltaako sinne lavan eteen edes tunkea?

Me käytiin viikonloppuna hiukan fiilistelemässä Porin Kirjurinluodon Lokkilavalla, sielläkin on vuosien varrella aika monta mahtavaa rokkikeikkaa nähty, ensimmäiset jo joskus 90-luvn alkupuolella. Useimmiten tunnelma on lavan edessä ollut aikalailla tiiviimpi. Nyt siinä lavan edustalla yksin fiilistellessä tuli väkisin pohtineeksi, miten tulevana kesänä uskaltaa siellä festareilla sitten olla, jos sellaisia järjestetään?

Tällä hetkellä ahdistus iskee, jos prismassa joku tulee kassajonossa liian lähelle ja tuttujen kanssa jutellessa ottaa vaistomaisesti parin metrin turvavälin. Osaako sitä enää palata ”vanhaan normaaliin”? Uskaltaako festareilla mennä lavan eteen tungokseen, vai pysytteleekö turvallisesti kauempana?

Vaikka alkukesän tapahtumia on peruttu ja siirretty syksymmälle, elää meillä vielä vahvana toivo livemusiikista tulevana kesänä. Me ollaan panostettu sinne loppukesään ja toivotan kovasti että yhteiskunnan tilanne sallii rokkikeikkojen ja festareiden järjestämisen. Meillä on liput ostettuna Apulannan suurkonserttiin elokuulle ja Karmarockia ei jätetä väliin mistään hinnasta jos se tänä vuonna järjestetään. Toivottavasti päästään fiilistelemään lavan eteen ihan oikean bändin soittaessa, ettei tarvitse kuvitella niin kuin nyt Lokkilavan edustalla…

Meidän ”mielikuvitusfestariasut”, eli Jarin Superdry paita ja Sarin Vilan paita ja farkkutakki on tilattu House of Brandonista, laita sinäkin festarivaatteet tilaukseen, ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.