Voiko väkivalta ja sen uhka ”kuulua työhön”?
0
Luin tutkimuksesta, jonka mukaan eniten väkivaltaa ja sen uhkaa työssään eivät suinkaan kohtaa poliisit tai vartijat, joiden työhön väkivalta ja sen uhka stereotyyppisesti voidaan olettaa ainakin jossakin määrin kuuluvan. Ei, väkivaltaa ja sen uhkaa työssään kokevien ammattikuntien kärjessä komeilevat sellaiset ammatit kuin erityisopettaja, koulunkäyntiavustaja, sairaanhoitaja ja sosiaaliohjaaja, ihan vaan muutamia mainitakseni.
Voiko väkivalta ja sen uhka ”kuulua työhön”?
Toisaalta tulos ei yllätä. Jos mietitään esimerkiksi nykyistä koulumaailmaa, jossa opettajalle saa vapaasti haistattaa paskan, heittää kirjalla ja uhata vetää turpaan, eikä opettaja voi muuta kuin hymyillä nätisti, on jokin varmasti pielessä. En tarkoita, että opettajalla pitäisi olla oikeus lyödä karttakepillä sormille, kuten ennen vanhaan, mutta häirikköoppilas pitäisi edes voida poistaa luokasta saamatta syytettä eriarvoisesta kohtelusta.
Makia-huppari House of Brandon verkkokaupasta
Valitettavasti väkivallan uhka on myös hoitoalalla työskenteleville arkipäivää. Sairaalan ensiavussa humalaiset ihmiset uhkaavat vetää turpaan jos eivät saa hoitoa juuri ja nyt, eikä uhkaus aina edes jää uhkaukseksi. Kotihoidossa työskentelevät hoitajat joutuvat ottamaan vartijan mukaansa kotikäynneille turvatakseen oman turvallisuutensa. Kyllä siinä kaivataan sitä kuuluisaa kutsumusta kun ihmisiä työkseen auttava joutuu lähtemään töihin peläten mitä tänään joutuu ottamaan vastaan.
Itse kohtaan työssäni väkivaltaa hyvin harvoin, väkivallan uhkaa aina joskus, mutta väkivaltaa kokeneita aivan liian usein. Väkivalta ei kuulu koteihin, ei kouluihin, ei terveyskeskuksiin eikä sairaaloihin. Väkivalta ei kuulu minnekään. Nykypäivänä kun yhä useampi ammattiryhmä joutuu kohtaamaan väkivaltaa ja sen uhkaa työssään, on jokin pielessä. Kun sosiaalityöntekijöille tappouhkaukset ovat arkipäivää, lastentarhanopettajat joutuvat ottamaan lyöntejä ja potkuja vastaan joka päivä, eivätkä lääkäritkään välty väkivallalla uhkailulta, on jossain jotain vikaa.
Makia-huppari House of Brandon-verkkokaupasta
Minun lapsuudessani kaikki ei ollut paremmin, mutta ainakaan väkivaltaa, oli se sitten fyysistä tai psyykkistä, ei hyväksytty. Sen sietäminen ei kuulunut mihinkään ammattiin. Jos opettajalle huusi haistavittua, joutui ulos luokasta ja rehtorin puhutteluun. Eikä se ollut rehvastelun aihe, vaan häpeä. Väkivallalla uhkaamista ei koulumaailmassa voinut edes kuvitella. Opettajaa kunnioitettiin ja poliisia… no jos nyt ei ihan pelätty, niin ainakin pyrittiin välttämään. Mikä on muuttunut? Miksi koulunkäyntiavustajan potkaiseminen ei ole enää väärin? Miksi lääkäriä saa uhkailla? Mikä oikeuttaa tappo-uhkaukset ihan kenelle tahansa?
Ajattele että joutuisit pelkäämään joka päivä töihin mennessäsi. Yhä useammalle se on arkipäivää.