Epäonnistuminen – pettymys vai mahdollisuus?

Kuntosalitreenissä parasta on itsensä haastaminen, ja erityisesti itsensä ylittäminen. Se tunne on mahtava, kun maastavedossa nousee ennätysraudat, tai penkkipunnerruksessa saakin tehtyä kymmenen toistoa entisen kahdeksan sijaan. Se tunne tuo joka kerta uutta puhtia treeniin ja seuraavat päivät rauta tuntuu kevyeltä. Aina ei voi kuitenkaan onnistua, aina joskus penkissä jää tanko rinnalle tai maastaveto ei vaan kulje. Valitettavasti myös se epäonnistuminen kuuluu kuntosalitreeniin.

Epäonnistuminen – pettymys vai mahdollisuus?

Tottakai epäonnistuminen harmittaa, jopa vituttaa. Tekee mieli jättää tanko siihen, potkaista roskis seinään ja polttaa salikortti. Harva kuitenkaan tekee niin. Useimmat salikonkarit istuvat lähimmälle penkille, puuskuttavat hetken aikaa, vetävät vyön yhtä reikää kireämmälle ja tarttuvat tankoon uudelleen. Se mikä ratkaisee, on asenne. Jos epäonnistumisen myötä lyöt hanskat naulaan ja luovutat, et tule koskaan kehittymään.

Jos taas epäonnistuminen saa sinut sisuuntumaan, päättämään, että periksi ei perkele anneta, se ennätysrauta tulee nousemaan, jos ei tällä kerralla, niin sitten seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla. Silloin olet jo valmiiksi askelen lähempänä onnistumista. Epäonnistumisesta on mahdollisuus löytää voimavara siinä missä onnistumisestakin.

Periksiantamattomuus ja pitkäjänteisyys, ehkä tietyssä määrin jopa itsepäisyys, ovat niitä asioita, joita löytyy jokaiselta pitkään kuntosalitreeniä harrastaneelta. Kehitystä ei tule hetkessä, ennätyksiä ei rikota usein, mutta kun niitä rikotaan, tuntuu se ihan mielettömän hienolta!

P.S.

Muista tsekata Metallisydämen treenitietopankki TÄÄLTÄ!

Joka viikko uusia treeniohjelmia, treeniohjeita tai treenivinkkejä!