Pitäähän se nyt lapsellakin oma auto olla…

Muistan omasta lapsuudesta, miten upeita oli joillakin kavereilla olleet polkuautot ja miten hienoa niillä oli leikkiä. Ei niillä kovaa päässyt ja ärsyttäviä vekottimia ne oli muutenkin, mutta kyllä niiden ympärille silti todella hienot leikit sai rakenneltua. Itse en polkuautoa koskaan saanut, mutta koska oman lapseni haluan hemmotella pilalle, halusin hankkia Emilialle leikkimökkileikkejä täydentämään myös oman auton. Nykyaikana kun lankapuhelimet on vaihtuneet kännyköihin ja lautapelin tablettitietokoneisiin, oli ainoastaan luonnollista että myös polkuauton sijaan kyseessä on sähköauto.

Auton kokoaminen

Kuten osasin arvata, Emilia hihkui innosta kun pakettia avattiin. Hankala oli malttaa mieltä kun isi kokosi autoa. Emilia olikin koko ajan innolla avustamassa. Me tarvittiinkin kaksi settiä työkaluja että pystyttiin molemmat kiristämään muttereita. Aina välillä autossa piti myös käydä istumassa ja kokeilemassa, jopa ennen penkkien asentamista…

Valmis auto

Yhteistyöllä (ja ohjekirjan avulla) auto saatiin koottua valmiiksi jopa kohtalaisen helposti ja hymy oli melkoisen herkässä kun Emilia pääsi istumaan valmiiseen autoon. Ihan pieni koeajokin suoritettiin vielä samana iltana omassa pihassa, mutta pienen testaamisen jälkeen auton akku laitettiin yöksi latautumaan ja varsinainen laajamittainen testaaminen jätettiin seuraavalle päivälle.

Koeajo leikkipuistoon

Seuraavana päivänä suoritettiin varsinainen koeajo. Koeajo päätettiin suunnata läheiseen pieneen leikkipuistoon ja mukaan otettiin luonnollisesti myös matkustaja. Molemmille turvavyöt kiinni ja matka voi alkaa!

Ensin harjoiteltiin turvallisesti hieman hallintalaitteiden käyttöä. Autossa on kaksi vaihdetta eteen ja yksi taakse. Pienemmällä vaihteella ajettaessa vauhti on rauhallinen ja auton rinnalla pysyy aikuinen helposti kävellen. Isommalla vaihteella vauhti nousee jo kohtalaisen huimaksi ja ihan siinä joutui isi välillä ottamaan juoksuaskeliakin pysyäkseen vauhdissa mukana.

Lapsen maailmassa ihana piirre on se, että vaikka ollaan koeajolla uudella hienolla autolla ja matkalla leikkipuistoon, matka voidaan aivan hyvin keskeyttää jos matkan varrelle osuu nätti kukkanen tai kuten tällä kertaa, voikukan hahtuvapallo, joka pitää puhaltaa.

Perillä leikkipuistossa

Perillekin toki päästiin ja matkan varrella myös auto tuli tutuksi. Jos alkuun meno oli hieman tökkivää, perille päästessä Emilia kurvaili jo kuin vanha tekijä. Autossa ei ole kuin yksi poljin, kaasu. Se pohjassa auto liikkuu tasaista vauhtia ja kun sen nostaa ylös, auto pysähtyy.

Leikkipuistossa auto laitettiin parkkiin ja kuski sekä matkustaja pääsivät leikkimään. Kauaa ei tosin tällä kertaa maltettu keinua ja luikua kun piti päästä taas ajelemaan kohti kotia. Turvavyöt kiinni ja menoksi!

Tyytyväinen autoilija

Tuosta koeajoreissusta on nyt kulunut jonkin aikaa ja tämä Jollyroomista tilaamani Hummeri on ollut ahkerassa käytössä. Sillä on käyty paitsi leikkipuistossa, ajettu omassa kotipihassa ”kauppaan ja takaisin” . Kyydissä on olleet lähestulkoon kaikki Emilian nuket ja osa pehmoleluistakin. Edelleen hymy on korvissa joka kerta autolla huristellessa. Isi on sen verran sulaa vahaa tuon hymyn edessä, että seuraavaksi hankitaan varmaan lentokone…

Postaus toteutettu yhteistyössä Jollyroom.fi:n kanssa ja Jollyroomin valikoimista löytyykin tämän Hummerin lisäksi sähköautoja joka lähtöön aina Bemariin, Mersuun ja Audiin asti. Mikä malli teille sopisi?