Mites se alkoholi?
2
Minulta kysytään aina silloin tällöin alkoholinkäytöstäni, millaisessa roolissa alkoholi on elämässäni, tuleeko otettua ja minkä verran. No tuleehan sitä, joskin nykyisin ihan äärimmäisen harvoin.
Silloin kun olin nuori…
Kun olin nuori, ei ollut valtavia valikoimia eri makuisia siidereitä ja lonkeroita jokaisen kaupan hyllyillä. Oli vain kaljaa ja lonkeroa, eikä edes mitään Kurkolonkeroita, vaan karmean makuista greippiä ja vielä karmeampaa appelsiinia. Niin ja tietysti väkevämpiä Alkon valikoimasta. Sinänsä ironista, että tuohon aikaan olen käyttänyt elämässäni eniten alkoholia, vaikka kaikki edellä mainitut maistui helvetin pahalta.
Noiden villien nuoruusvuosien jälkeen alkoi treenaaminen maistua ja alkoholinkäyttö jäi vähemmälle, jopa niin vähiin, että jossain välissä taisin olla parikin vuotta ilman alkoholin tippaakaan. Tuolle alkoholittomalle jaksolle ei ollut mitään sen kummempaa syytä, silloin ei vaan kiinnostanut alkoholi tippaakaan ja festareillakin valitsin ennemmin sen Pepsi Maxin.
Alkoholi nykyisin
Nykyisin käytän alkoholia kohtalaisen harvoin, pari kolme kertaa vuodessa. Tänä vuonna olen ollut humalassa kahdesti, kummipoijan varpajaisissa keväällä ja nyt viikko sitten Karmarockissa. Ihan liian usein ei siis tule alkoholia otettua.
Joskus nuorempana tuli oltua joskus kännissäkin, nykyisin vihaan sitä olotilaa. Vaikka olisin humaltuneena, haluan aina hallita itseni. Silloin minulla on hauskaa, en oksentele tai konttaile ja muistan seuraavana päivänä kaiken. Kännissä taas… no homma menee yli. Sitä tilannetta en voi sietää ja onneksi niin ei ole käynyt moniin moniin vuosiin, eikä muuten tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan.
Viski
Yhdestä asiasta olen vähän huolissani. Noiden varpajaisten ja Karmarockin lisäksi olen tässä kesän aikana maistellut pari kertaa viskiä, ensimmäisellä kerralla juhlistin rankan työputken päättymistä parilal lasillisella. Jaoin alla olevan kuvan Facebookissa ja sain parilta ystävältäni hieman vinkkiä viskin laadun valinnassa…
Vinkkien myötä maistelin seuraavaksi hieman parempaa viskiä ja ai että se oli hyvää. Nyt tässä on pieni riski olemassa, että minusta tulee sellainen hörhö viskin maistelija, jolla on kymmenen erilaista viskipulloa kaapin päällä ja niistä maistelen iltaisin hiukan muun perheen mentyä nukkumaan…
Se on muuten se aika, jolloin yleensä tätä blogiakin kirjoitan, joten olkaa tarkkoina, parin lasillisen jälkeen saattaa tulla yllättäviäkin paljastuksia 😉
Olen itsekin miettinyt suhdettani alkoholiin jo pidemmän aikaa. Jo useamman vuoden ajan juomistani on rajoittanut vuosi vuodelta pahentuva migreeni, joka tarpeeksi usein pelkkänä vaivana saa aikaan krapulaisen olon vähintään kerran viikossa. Samoin alkoholilla on taipumusta laukaista migreeni, joten en lähde kaivamaan verta nenästäni.
Olen miettinyt jopa täysraittiutta vaihtoehtona, mutta koen sen tuovan liikaa stressiä, joten nykyisellään juon jos juon tai olen juomatta jos niin päätän. Alkoholia käytän noin 1-4 kertaa vuodessa, ja silloin kun otan, niin otan reippaammin ja juomakertojen välillä en ota tippaakaan. Vaikka näin kesälläkin olisi varmasti mukavaa mennä terassille ottamaan mukia, niin yhtä hienoa on herätä aikaisin kesäaamulla ja nauttia auringosta, lämmöstä ja rauhasta ilman krapulaa.
Minäkään en juo alkoholia juuri koskaan, yleensä siideritölkistäkin vain puolet ja loppu menee viemäriin kun on niin pahaa. Lisäksi minulla on seuraavana päivänä armoton jysäri jos otan yhdenkin tölkin. MUTTA, viskipullo tai pari pitää kaapissa olla, voin maistaa silloin tällöin ihan vähän. Jokin siinä viskissä vain kiehtoo:-) Ensimmäinen Laproaigh pullo vei sydämen.