Että tällanen kesä…

Mulla alkoi kesäloma kesäkuun alussa. Ihan mahtavaa, ehtii tehdä vaikka mitä! Suunnitelmia oli monenlaisia kesäloman varalle, mutta… Yhdessä napsauksessa suunnitelmat meni aikalailla uusiksi. Että tällanen kesä…

Että tällanen kesä…

Suunnitelmissa oli kesän aikana maalata meidän talo ja rakennella hiukan terassikatosta uusiksi. Ensimmäisellä lomaviikolla aloitin talon maalaamisen. Kiipeilin katolal ja tikkailla, roikuin milloin mistäkin räystään reunasta ja heiluttelin maalisutia ja -telaa kuin mikäkin trapetsitaiteilija. Valmista tulikin todella nopeaa tahtia. En olisi ikinä uskonut että alle viikossa talo olisi maalattu kahteen kertaan.

Toki niinä päivinä en sitten mitään muuta tehnytkään kuin maalasin. Perjantaina kun hommat alkoi olla valmiina päätin lähteä vielä käymään autotallissa kotisalilla tekemässä pienen treenin. Astuin ulos kotiovesta ja kun astuin alas noin 15 cm korkealta rappuselta, taitoin vasemman nilkkani. Nilkasta kuului pienoinen paukahdus. Palasin sisälle ja katselin nilkkaa, jota alkoi särkeä jonkin verran. Siihen tuli patti ja se alkoi turvota. Verenpurkauksia ei näkynyt, joten ajattelin ettei siellä varmaankaan mitään isompaa ollut mennyt rikki.

Viikonlopun ajan könkkäsin kipeällä jalalla, mutta sunnuntaina alkoi tuntua että olisi sitä ehkä sittenkin hyvä käydä lääkärissä näyttämässä, joten varasin ajan maanantaille.

Murtunuthan se oli

Jep, selkeä murtuma uloimman jalkapöydän luun yläpäässä. Ns. Jonesin murtuma. Kipsi jalkaan viideksi viikoksi ja toivotaan että luutuu, ettei tarvitse ruuvata. Voi vi**u.

No nyt jalka on ollut kipsissä kolme päivää. Kolme päivää, jotka tuntuvat iäisyydeltä. Miten kaikki, siis ihan kaikki voi olla nii hiton hankalaa jalka kipsissä ja noilla perkeleen kyynärsauvoilla könkätessä.

Siis ihan oikeasti, joutuu vakavasti miettimään, onko niin kova pissahätä että on ihan pakko lähteä sinne vessaan, ei tee mieli syödä kun ruuan laittaminen ja pöytään kantaminen on niin hiton hankalaa. Suihkussa käyminen on ihan oma projektinsa ja hitto vieköön kaikki! Sohalla pitäisi vaan maata jalka ylhäällä…

En yhtään ihmettele että ihmiset masentuu tällasessa tilanteessa. Itsekin vältän miettimästä kaksi vuotta odotettua Apulannan Stadion-konserttia, jonne ei tämän s**tanan kipsin kanssa ole menemistä, juhannusta ilman savusaunaa ja koko kesää ilman uimista.

Ei tässä auta kuin ajatella positiivisesti, pahemminkin olisi voinut käydä ja olisin voinut tippua katolta maalatessani ja taittaa nilkan sijaan niskani.

Jälleen kerran, luojan kiitos joskus vuosia sitten sain päähäni väsätä kotisalin. Se pelasti mielenterveyteni koronan sulkiessa kuntosalit ja on hyvin mahdollista että se pelastaa mielenterveyteni myös tällä kertaa.

Jos haluatte seurata mitä tahtia turhaudun, milloin katkon kepit ja revin kipsin irti tai milloin murrun kyyneliin ja masennun, tai ihan vaan loppumatonta valitustani elämän vaikeudesta  kipsin ja kyynärsauvojen kanssa, kannattaa laittaa Metallisydämen instagram-tili seurantaan. Lupaan yrittää pitää pilkkeen silmäkulmassa vaikka välillä ”vähän” vituttaisi.