Lahden Fitness Expo ja Body Fitneksen SM-kisat lähestyy vääjäämättä ja Sarin kisaprojekti lähestyy huipennustaan. Viime viikonloppuna Vierumäellä järjestettiin harjoituskilpailu, jossa Sari pääsi ensimmäistä kertaa astelemaan lavalle tuomariston silmien eteen…

Jari:

Me startattiin aamulla kotoa kohti Vierumäkeä ja täytyy kyllä sanoa, että tunnelma oli koko menomatkan aika vaisu. Myönsi Sari sitä tai ei, niin jännäkakkaa oli housussa varmasti ainakin kourallinen…

Ei se toki mikään ihme ole, itseänikin olisi varmasti jännittänyt nousta lavalle bikineissä…

Sari:

Projektin alusta on nyt vierähtänyt sellainen puolitoista vuotta ja nyt aletaan pikkuhiljaa olla lähellä sen loppua. Harjoituskisa oli ensimmäinen etappi, jota odotin tällä kisataipaleella. Harjoituskisaa edeltävällä viikolla en vielä oikeastaan ihan hirveästi osannut jännittää. Harjoittelin poseeraamista mahdollisimman paljon itsekseni peilin edessä ja ilman peiliä. Lisäksi valmentajani Ringa Ruisniemen kanssa katsottiin asentoja kuntoon ja harjoiteltiin i-kävelyä.

Tuolla harjoituskisaa edeltävällä viikolla kunto oli kirein tähän mennessä ja mieli oli odottava, jännittynyt ja positiivinen. Olinhan kuitenkin treenannut pitkään jo tätäkin päivää varten.

Kun saavuttiin itse kisapaikalle, alkoi toden teolla jännittää. Jotenkin sitä alkoi heti myös verrata itseään muihin, toinen toistaan lihaksikakampiin ja kireämpiin ”kilpakumppaneihin” – tai siltä se itsestä ainakin tuntui. Yritin ajatella asiaa kuitenkin positiivisen kautta – ja tehdä parhaani.

Henki kaikkien kisaajien kesken lavan takana ennen lavalle menoa oli mahtava. Siellä tsempattiin toisiamme ja juteltiin niitä näitä. Lavalle noustessamme en oikeastaan varmaan ajatellut mitään. Päällimmäinen tunne oli jännitys. Rentous, jota ajattelin pitäväni yllä ja vain nauttia lavalla olosta, oli jossain muualla. Muistan vain ajatelleeni ”hymyile”.

No, kyllähän se nyt joten kuten meni. Paremminkin olisi tietysti voinut mennä, mutta tämähän oli vain harjoitus! Ja hyvä harjoitus olikin. Harjoituskisan jälkeen olo oli positiivinen, mutta illalla tuli jotenkin epätoivoinen fiilis kaikesta ja jopa paniikki että miten osaan virallisessa kisassa olla rentona ja tehdä kaikki poseasennot niin kuin ne on harjoiteltu. Valmentajat ja Jari tyynnyttelivät tunnekuohuani ja saivat mut taas ajattelemaan, että kaikki sujuu hyvin.

Olen ääretömän tyytyväinen, että osallistuin harjoituskisaan. Nyt tiedän miltä lavalla oleminen tuntuu. Tuomareilta sai asiallisen ja rakentavan palautteen ja tässä on vielä 5 viikkoa aikaa rakentaa minusta paras mahdollinen Sari Lahden SM-kisoihin.

Lapsiperheissä törmää monenlaisiin ongelmiin. On erilaisia ikävaiheita ja niihin liittyviä ongelmia, on vapauksiin, velvollisuuksiin ja muuten vaan kasvatukseen liittyviä ongelmia, on vaikka mitä – ja sitten on se yksi rasittavista rasittavin ongelma, ainakin meidän perheessä…

Lapsiperheongelma

Meillä on keittiön pöytä aina täynnä mitä erilaisempaa roinaa. Ei se sinänsä mikään ihme ole, keittiö on meidän kodin sydän ja keittiön pöydän ääressä tehdään läksyt, askarrellaan, pelataan lautapelejä, meikataan meikkipäätä ja piirretään. Keittiön pöydän ääressä on myös oma työpisteeni ja parhaimmillaan pöydältä saattaa löytyä kolmekin läppäriä. Vielä kun syömäänkin pitäisi pöydän ääressä mahtua, on ongelma valmis.

Me ollaan pyritty kiertämään ongelmaa erilaisin keinoin, kantamaan tavaraa pois pöydältä, ohjaamaan lapsia tekemään läksynsä tai askartelunsa omissa huoneissaan tai itse pyrkiä tekemään työjutut muualla – tuloksetta.

Ratkaisu

Nyt me päätettiin lopettaa tyhjänpäiväinen tuhtaaminen asian suhteen ja tarttua toimeen. Me päätettiin hankkia keittiöön uusi, isompi pöytä.

Pöytä löytyikin helposti, kotimainen Pohjanmaan 240 cm pitkä pöytä luulisi riittävän jopa meidän tarpeisiin…

Tuolien kanssa olikin sitten hiukan haastavampaa… Me kierrettiin istumassa jos jonkinlaisilla tuoleilla ympäri Porin huonekaluliikkeitä. Oli puupenkkiä, pehmustettua kangastuolia ja modernia kuppituolia. Tuoleja oli kirjaimellisesti joka lähtöön – vaan ei missään juuri sellaisia tuoleja jotka me oltaisiin haluttu.

Riittävän kiertelyn ja nettisurffaamisen jälkeen me lopulta löydettiin ne oikeat tuolitkin. Nyt vaan malttamattomina odotellaan 14-21 arkipäivän toimitusajan loppumista…

P.S.

House of Brandonissa on noin vuorokauden toimitusaika ja ystävämyynnit meneillään. TÄSTÄ Shoppailemaan!

Jarin huppari TÄÄLTÄ ja Sarin neule TÄÄLTÄ