Kesä on nyt täällä ja vaikka lomaa ei ihan vielä olekaan, me lähdettiin viime perjantaina meidän ensimmäiselle pienimuotoiselle kesälomareissulle. Ensimmäinen kohde oli Naantalin Muumimaailma (josta juttua TÄÄLLÄ), mistä matka jatkui rankkasateen saattelemana kohti kesämökkiä, savusaunaa ja järvessä puikoimista. Vaikka matkalla vettä satoikin kuin aisaa, mökille päästessä sade oli kuin muisto vaan ja rentouttava mökkiviikonloppu sai alkaa.

Mökki

Olen ennenkin kirjoittanut mökistä ja sen erityisestä merkityksestä minulle. Se on ollut koko elämäni ajan se rakkain paikka, jossa sielu ja ruumis on päässyt lepäämään joka kesä. Mökillä, keskellä luontoa ja järven rannalla kaikessa hiljaisuudessa on toki rentouttavaa olla ihan millä säällä tahansa, mutta kyllä kunnon helle ja lämmin uimavesi antaa mökillä olemiselle sen oman, monesti kaivatun osansa.
On ihan mielettömän hienoa vaan heittää shortsit pois ja pulahtaa uimaan omasta mökkirannasta juuri silloin kun siltä tuntuu tai pulikoida ja leikkiä yhdessä Emilian kanssa lämpimässä vedessä nauttien auringon paahteesta.

Ihan suosikkijuttuja on myös lähteä veneellä uintireissulle meidän ”omaan salaiseen paikkaan” läheisen pienehkön saaren suojaiselle hiekkarannalle ja rantakallioille. Siellä on ihan oma tunnelmansa, ei muita ihmisiä missään…

Tuohon kaikkeen kun yhdistetään vielä runsaasti hyvää ruokaa, savusaunassa saunomista ja läheisten, rakkaiden ihmisten seuraa, ei kesäiseltä viikonlopulta voi paljon muuta vaatia.

Tätä on Suomen kesä parhaimmillaan.

Meidän varsinainen kesälomamatka odottaa lähitulevaisuudessa, mutta me päätettiin sitä odotellessa tehdä viikonloppuna pienimuotoinen harjoittelureissu. Perjantai-aamuna pakattiin auto ja otettiin suunnaksi Naantali ja Muumimaailma…

Muumimaailma

Me ollaan parina talvena käyty Muumimaailman taikatalvessa ja ne on olleet Emilialle ikimuistoisia juttuja. Emilia rakastaa halailla Muumihahmoja ja tällä kertaa Emilia odotti erityisesti Haisulin tapaamista malttamattomana. Ensimmäisenä talvena Haisuli jännitti, hiukan jopa pelotti, mutta viime talvena Emilia ystävystyi Haisulin kanssa. Monesti ollaan kevään aikana muisteltu miten Haisuli veti Emiliaa pipon tupsuista ja miten Emilia puolestaan Haisulia hännästä… Suuria juttuja pienelle tytölle ja nyt niitä suuria juttuja ja ihania muistoja oltiin menossa hakemaan lisää.

Muumimaailma on kesällä täysin erilainen kuin talvella. Kun talvella käytössä on vain Muumitalo ja pieni alue sen ympärillä, on kesällä käytössä koko saari hienoine seikkailureitteineen, Mörön luolineen ja Muumipapan laivoineen ja noidan mökkeineen. Tutkittavaa riittikin moneksi tunniksi.

Haisuli

Vastaavasti kun käytössä on monenkertaisesti laajempi alue, ei kaikkiin muumihahmoihin törmää yhtä usein kuin talvella. Tällä kertaa jouduttiinkin esimerkiksi Haisulin tervehtimistä odottamaan ainakin Emilian mielestä kohtuuttoman kauan. Viimein se suurin suosikki sieltä kuitenkin löytyi keppostelemasta.

Muumimaailmassa oli valtavasti nähtävää. Me kierreltiin tutkimassa niin Muumipapan laiva kuin Hattivattien ja Mörön luolatkin, moikattiin Drontti Edvardia, heitettiin yläfemmat Nuuskamuikkusen kanssa ja otettiin välillä ihan rennostikin.

Muumitalossa ei paljon jaksanut kierrellä, sillä sen sisällä oli kuuma kuin saunassa ja mitä ylempiin kerroksiin kiipesi, sitä paksummaksi ilma muuttui. Onneksi Muumitalo oli koluttu läpikotaisin jo talvisilla käynneillä. Kaikkein tärkeintä Emilialle oli mikäpä muukaan kuin Muumien halaaminen ja siitä Emilia kyllä otti ilon irti.

Hellelukemat mittarissa ja jatkuva hiki omissa hellevaatteissa sai ainakin isin pohtimaan, miten ihmeessä Muumit oikein pysyivät tajuissaan paksun nahkansa alla…
Ihan mielettömän hieno paikka oli Muumimaailma kesälläkin, vaikkakin kyllä ihan törkeän hintainen. Meiltä kolmelta pääsymaksut olivat 90 euroa. Toivon totisesti, että pukujensa sisällä hikoilevat kesätyöntekijät saavat kunnon osuuden lipputuloista, he ovat sen kyllä ansainneet.

Muumimaailmasta meidän matka jatkui… Minne? Se selviää seuraavassa jaksossa 😉