Lähdetkö treenaamaan kerta toisensa jälkeen? Ahdistaako jos treeni jää väliin? Tuleeko sinulle sekä fyysisesti että psyykkisesti paha olo jos treenitauko venyy viikon mittaiseksi? Jos vastasit kysymyksiin kyllä, kannattaa harkita liittymistä Treeniriippuvaisiin (Anonymous Training-addicts)

”Homma lähti ihan sellasesta kokeilusta, mua kiinnosta nähdä mitä siellä kuntosalilla oikein tehdään, mikä siinä on niin ihmeellistä. No mä menin salille ja kokeilin penkkipunnerrusta. Vaikka monet väittää, ettei ekasta kerrasta koukkuun jää, mulle se oli menoa. Se olo minkä penkkaaminen sai aikaan oli jotain ihan ihmeellistä, ei sellasta muusta saa. Alkuun se oli vaan penkkaamista sillon tällön, joskus jotain hauiskääntöjä siihen päälle, mutta ei siinä kauaa mennyt kun mä siirryin jo koviin liikkeisiin… Ensin kokeilin kyykkäämistä ja lopulta maveakin…”

”En mä oikein tiedä miten mä ajauduin mukaan tohon salitreeniin… Kai se oli se että eksyin sellaseen urheilulliseen kaveriporukkaan, vaikee siinä on olla urheilematta jos kaverit koko ajan urheilee vieressä ja yllyttää kokeilemaan, kai se on se sosiaalinen paine mikä mut sai kokeilemaan…”

”En mä koskaan kuvitellu että jäisin koukkuun salitreeniin, eihän se edes kiinnostanu mua, mä halusin vaan pelata lätkää. Jossain vaiheessa valmentaja kuitenkin sano että mun pitäs saada vähän voimaa mun rimpulakinttuihin ja käski kyykkäämään. No perkele, mähän tykkäsin siitä ja nyt kyykkään jo kaks ja puolsataa millon vaan…”

”Lapsena mä vannoin että musta ei koskaan tulis urheilijaa, mä olin nähny mitä se voi tehdä ihmiselle. Mun isoveli sortu treenaamaan joskus kun mä olin jotain viiden. Sen jälkeen se ei oikein enää ehtiny leikkiä mun kanssa leekoilla tai turtleseilla. Pullaakaan se ei enää syöny eikä lauantaipussin tikkaristakaan enää tarvinnu tapella niin kuin ennen…”

Kaikki edellä olevat ovat aitoja lainauksia Treeniriippuvaisten (Anonymous Training-addicts) kokouksista, joissa voi kertoa omia kokemuksiaan addiktiostaan pelkäämättä muiden tuomistevia katseita tai päiden pyörittelemistä. Meillä Treeniriippuvaisissa hyväksytään kaikki saman arvoisina ja kaikilla on yhtäläinen oikeus kertoa kokemuksistaan. Yhdessä, vertaistuen avulla moni on päässyt eroon riippuvuudestaan ja uuden elämän alkuun. Lähde mukaan, vielä ei ole liian myöhäistä!

Meillä jokaisella on sellainen. Niitä on isoja ja pieniä, hiljaisia ja äänekkäitä. Joku toimii kahvin avulla ja joku toinen pysyy uskomattoman pitkiä aikoja toimintakykyisenä pelkällä tahdonvoimalla. Ne on kaikki ihan erilaisia, mutta silti ihan äärettömän rakkaita. Niitä kutsutaan äideiksi.

Erilaiset äitityypit

Millaisia nämä äiti-ihmiset oikein ovatkaan? Päätin tehdä äitienpäivän kunniaksi pienen katsauksen äitien maailmaan…

Ylihuolehtiva hössöttäjä -äiti

Ylihuolehtiva hössöttäjä -äiti huolehtii että lapsella on ainakin kahdet pitkät kalsarit (tai legginsit) collareiden ja ulkohousujen alla, vaihtosormikkaat ja pipo varmasti korvilla kun lapsi lähtee viemään roskapussia – kesäkuussa.

Ylihuolehtiva hössöttäjä -äidin sydän murtuu kun lapsi ei huoli häntä enää kouluun mukaan niistämään nenää. Eväät ja itse kudotut villasukat äiti silti sujauttaa salaa lapsen reppuun joka aamu.

Pojat on poikia -äiti

Pojat on poikia -äiti ei paljon lastensa toilailuista hätkähdä. Milloin on otsassa mustelma, milloin polvet ruvella, äiti tuhahtaa poikien olevan poikia. Kolhut kuuluu asiaan ihan samalla tavalla kuin naapurin rikki mennyt ikkuna tai räjähtänyt postilaatikko.

Ei meidän Pertti -äiti

Ei meidän Pertti -äidin pikku Pertti ei koskaan voi tehdä mitään pahaa. Pertti ei kiusaa, Pertti ei nimittele, Pertti viittaa aina tunnilla ja auttaa mummot kadun yli – tai niin äiti ainakin kuvittelee. Syy on aina toisissa ja Pertti viaton enkeli.

Harrastaja-äiti

Harrastaja-äiti harrastaa lastensa harrastamista. Harrastaja-äidin lapsilla on kaikilla ainakin kolme harrastusta – joka päivä. Äiti on innolla mukana jokaisessa, kannustamassa taitoluistelutreeneissä, myymässä makkaraa jalkapallokentän reunalla ja leipomassa pikkuleipiä partiolaisten myytäväksi. Harrastaja-äiti toimii vapaaehtoisena lapsensa enkelikuoron taustajoukoissa vielä paljon sen jälkeen kun oma lapsi on jo lopettanut koko harrastuksen.

Pullantuoksuinen äiti

Pullantuoksuinen äiti leipoo aina pullaa, tai ainakin sämpylöitä. Lapsen tullessa kotiin on maitolasi ja tuore sämpylä jo pöydällä odottamassa. Päivälliseksi äiti tekee perunamuusia ja lihapullia ja iltapalaksi pannukakkua, kudottuaan siinä välissä muutaman parin villasukkia.

Kiireinen ura-äiti

Kiireinen ura-äiti on aina menossa. Välillä saattaa mennä muutama päivä niin ettei lapsia ehdi edes nähdä, mutta onneksi watsappissa voi soittaa videopuheluita ja rahaa jättää aina silloin tällöin pöydän nurkalle. Sitäpaitsi naapurin Pirkko on aina kotona, Pirkolta voi kyllä tarvittaessa kysyä apua läksyissä.

Hiekkalaatikko-äiti

Hiekkalaatikko-äiti viettää kaiket päivät istuen hiekkalaatikon reunalla ja jutellen muiden äitien kanssa. Hiekkalaatikko-äiti tietää aina kaikkien kuulumiset, kenellä on kihomatoja ja kenellä syyhy ja hiekkalaatikko-äidiltä löytyy aina vinkki joka tilanteeseen ja ratkaisu joka ongelmaan. Hiekkalaatikko-äiti tietää aina paremmin, niin omien lastensa kuin muidenkin lasten asiat.

Ei minun nuoruudessa -äiti

Ei minun nuoruudessa -äiti jaksaa ihmetellä maailman menoa. Tämän äidin nuoruudessa ei ollut kännyköitä eikä juutuubeja, ei veispuukkeja eikä televisiostakaan tullut muuta kuin napakymppi. Silloin ei ollut oikeastaan mitään ja silti kaikki oli paremmin.
.

Mikä näitä kaikkia äitejä yhdistää?

Kaikki äidit on maailman parhaita äitejä ja ihan uskomattoman rakkaita. Mielettömän hyvää äitienpäivää ihan kaikille äideille!