Viikko Turkin auringossa perheen kanssa on nyt takana. Aiemmissa postauksissa olen kertonut menomatkasta, loman sisällöstä ja hiukan sen fitness-kuvioista. Vaikka onkin niiden kautta ollut hienoa elää uudelleen tuota aikaa auringossa, on nyt aika palata arkeen myös näiden blogipostausten myötä…

Kotimatka

Jos menomatkalla herääminen oli epäinhimilliseen aikaan, en tiedä millä nimellä tätä paluumatkan heräämistä pitäisi kutsua… Meidän bussikuljetus lentokentälle nimittäin lähti hotellilta yöllä kello 02. Se tarkoitti sitä, että vaikka kuinka ajoissa yritettiin mennä nukkumaan että ehtisi edes hiukan nukkua, jäi unen määrä ihan olemattomaksi. Jonkin verran sitä joutui silmiä hieromaan kellon soittaessa, enkä ole ihan varma kuinka moni meistä oli kunnolla hereillä bussiin noustessakaan.

Vaikka kuinka itse kukin yritti nukkua erilaisissa mahdollisissa paikoissa (bussissa istuessa, lentokentällä jonottaessa, lentokoneessa…), oli tämä yli 12 tunnin matkustaminen aikamoinen koettelemus, eikä matkan varrella vältytty kiukkupuuskilta (Emilia) tai kärttyilyltäkään (isi).

Lopulta kuitenkin päästiin onnellisesti kotiin ja saman tien laitettiin sauna päälle. Siinä saunassa istuessa ja löylyä heittäessä tuli kyllä hiukan kyseenalaistettua omaa täysijärkisyyttä. Juuri sitä oli hikoiltu etelän auringossa viikon verran, mutta heti kotona piti päästä saunaan hikoilemaan lisää… No käänsin sen hyvin nopeasti hulluudesta isänmaallisuudeksi.

Paluu arkeen

Paluu arkeen tapahtui vielä samana iltana työpuhelimen avatessa… Watsapp-sovellus muuten näyttää korkeintaan 999 saapunutta viestiä aloitusnäytöllä. Sähköposteja ei onneksi ollut tullut ihan yhtä paljon…

Loma oli todella tervetullut hengähdystauko arjen sykkeeseen, mutta on se jotenkin taas mukava myös sukeltaa takaisin tuttuun stressaavaan ja kiireiseen arkeen…

Minneköhän sitä varaisi seuraavan matkan…

To be continued?

Me palattiin viime viikolla perhelomalta Turkista. Kirjoittelin jo aiemmin menomatkasta (joka ei sujunut ihan suunnitellusti) ja loman alkupäivistä. Joku tuossa jo ehti kyselemään, että miten tuollainen etelänloma buffet-ruokapöytineen ja altailla makoiluineen oikein sopii Sarin fitness-projektiin ja kisadieettiin, no avataanpa tällä kertaa sitä puolta hiukan enemmän…

Mites se fitness?

Jo ihan lähtökohtaisesti pidän hassuna ajatusta, että kun kisoihin on reilut neljä kuukautta, olisi se jonkinlainen este etelänlomalle. Samaa mieltä olivat onneksi Sarin valmentajat Ringa Ruisniemi ja Jani Sukeva, jotka jo hyvissä ajoin ennen matkaa suunnittelivat Sarin treeniohjelman siten, että lomaviikolle osui treenien osalta kevyt viikko. Pakko ei olisi ollut treenata lainkaan, mutta olihan se käytävä hotellin kuntosaliin tutustumassa.

Mitään erityisen rankkaa tai kurinalaista treeniä ei tehty kumpikaan, vaan lähinnä treenailtiin fiilispohjalta sitä mikä hyvältä tuntui. Ja tuntuihan se hyvältä 🙂

Entäs ruokapuoli?

Lasten kanssa kun matkustetaan, on All Inclusive aika ehdoton juttu. Samalla se palveli oikein hyvin myös Sarin dieetin tarpeita. Valtavista ja kattavista seisovista pöydistä oli Sarin hyvin helppo koota itselleen hyvin liki dieettiruokavalion makroja vastaavia ruoka-annoksia. Täytyy tässä välissä antaa isot pisteet Pascha Bay -hotellin ruokatarjoilulle, laadukasta ja terveellistä ruokaa sai koottua lautaselleen joka kerta niin halutessaan. Haastavaksi homman teki korkeintaan kanssamatkustajat jotka hyödynsivät vahvasti myös jälkiruokapöytien antimia Sarin tyytyessä lähinnä vesimeloniin…

Se fitneksestä, se ei näytellyt millään tavalla suurta osaa meidän lomasta eikä määritellyt sitä oikeastaan millään muulla tavalla kuin että Sari hiukan laskeskeli mitä suuhunsa laittoi, ottamatta siitäkään sen suurempaa stressiä. Hyvin se taisi mennäkin, sillä mitään lomakiloja ei ollut (Sarille) kertynyt ja loman jälkeen paino jatkoi putoamistaan oikein mukavasti 🙂

To be continued… one more time 🙂