En ole koskaan ollut mitenkään kovin ahkera lämmittelemään ja venyttelemään ennen treeniä. Jonkun verran on tullut jumpakeppiä pyöriteltyä tai muutama minuutti kuntopyörää poljettua, jos sitäkään Enimmäkseen lämmittely on tapahtunut lämmittelysarjoina treenattavissa liikkeissä ennen varsinaisia työsarjoja. Viime vuoden loppupuolen loukkaantumiset saivat minut pohtimaan tuon lämmittelyn merkitystä hiukan enemmän ja nyt otin ensimmäisen askeleen kohti parempaa treeniin valmistautumista… Jos nyt saisi paikat lämpimiksi ja liikkuviksi ennen treeniä.

Paikat lämpimiksi ja liikkuviksi ennen treeniä

Isommalla kuntosalilla erilaisia lämmittelyvaihtoehtoja on lukemattomia, mutta omalla kotikuntosalilla vaihtoehtoja on jonkin verran vähemmän. Kuntopyörää tai muutakaan aerobisen treenin vempelettä ei salilleni mahdu, mikä loi pientä haastetta asiaan. Hiukan asiaa pohdittuani sen keksi, tilaan kotisalilleni crossfit-saleilta tutun voimaköyden!

Tässä jokin aika sitten uusi upea ATX voimaköysi saapui kiinnityslevyineen. Voimaköysi oli siitä erinomainen valinta, että se ei vie tilaa juuri ollenkaan kun se ei ole käytössä. Siellä se rullalla lepää kaikessa rauhassa kotisalin nurkassa.

Voimaköysi – testattu ja toimii

Olen nyt jo jonkin aikaa antanut köydelle kunnolla kyytiä ennen kotisalilla treenaamista. Eihän se köysien heiluttelu alkuun tunnu oikein missään, mutta siinä kun treenin alkuun heiluttelee kymmenenkin minuuttia köysiä, alkaa jo kummasti yläkropassa tuntua… Tuo 5-10 minuuttia onkin ainakin näin alkuun riittänyt oikein hyvin lämmittelyksi.

Ja jos oikein innostuu, voihan sitä tehdä samanlaisen setin myös treenin jälkeen, vähän kuin loppuverryttelyksi. (Itse en tosin vielä ole siihen asti päässyt…)

Saapa nähdä, jos vaikka tällaisilla pienillä muutoksilla omiin treenitottumuksiin saisi loukkaantumiset taas loppumaan ja paikat pysymään ehjinä ja vetreinä…

Voimaköysi löytyy GoFitness Megastoresta. Muutaman muunkin hienon jutun sieltä taas tilasin, niistä lähiakoina lisää 🙂

Täytyy kyllä myöntää että ohuesti harmittaa oman kotisalin rajallinen koko, olisi hienoa saada kotisalille hiukan enemmänkin toiminnallisen harjoittelun mahdollisuuksia. Esimerkiksi työntökelkka olisi kova juttu, mutta tuota reilua kolmen metrin matkaa kelkkaa työntellessä lämpenisivät lähinnä hermot…

Kuten kaikki, jotka hiukankin enemmän ovat blogiani seuranneet tietävät, rakastan tatuointeja. Ensimmäisen tatuointini ottamisesta on kulunut jo yli 20 vuotta ja sittemmin tatuointituolissa on tullut istuttua kerran jos toisenkin. Tälläkin hetkellä minulla on keväälle neljä aikaa varattuna luottotatuoitsijalleni Tim Chiconille… Tällä kertaa en kuitenkaan itse päässyt Timin tuoliin istumaan, vaan joudun vielä muutaman viikon odottamaan seuraavaa tatuointiani. Tällä kertaa oli Sarin vuoro istua Timin piinapenkkiin…

Sarin vuoro istua piinapenkkiin

Sarilla on jo pari vuotta ollut suunnitelmana peittää oikeassa olkavarressa oleva pieni tribal-tautuointi hieman isommalla mandalalla. Sari päätti kuitenkin siirtää suunnitelman toteuttamista fitness-kisojen jälkeiseen aikaan ja nyt kun kisat oli syksyllä kisattu, oli tautointisuunnitelman toteuttamisen aika.

Olemassa olevan tatuoinnin peittäminen uudella ei ole ihan se helpoin homma, ainakaan jos uusi tatuointi ei ole iso musta palkki… Tim tarttui kuitenkin haasteeseen ja suunnitteli Sarin toiveiden mukaan mandalan, jonka oli tarkoitus peittää vanha tribal-tatuointi. Eilen oli aika siirtää tuo suunnitelma iholle…

Hiukan jännitystä aistittavissa

Jo parina edellisenä päivänä oli ilmassa aistittavissa pientä jännitystä ja vielä viimeisenä iltana ennen tatuointipäivää Sari alkoi selvittää puudutevoiteiden hyviä ja huonoja puolia. Lopulta puudutevoiteet jäi kuitenkin hankkimatta, kyllä kova mimmi yhden tatuoinnin ilman puudutteita ottaa!

Ja niin siinä kävi, että Sari istui koko muutaman tunnin session ajan tyynesti hammasta purren. Ei siinä kyllä silti ihan koko ajan hymy huulilla pysynyt, mitä sivusta seurasin… Ja muutaman kerran siinä ympärillä hyöriessäni ja kännykällä kuvia napsiessani olin aistivinani Sarin ilmeestä jopa vaivihkaisen viestin ”otappa vielä yksikin kuva, niin työnnän sen kännykän niin syvälle ettet löydä sitä enää koskaan…”

Bye bye tribal, wellcome mandala!

Lopputulos on upea, eikä ollenkaan niin tumma kuin etukäteen kuvittelin mandalan jalokivestä pakostikin tulevan että se peittäisi tribalin. Ei ihan heti uskoisi että kyseessä on peittokuva…

Pitkät viikot edessä…

Oma seuraava kuvani on Timillä jo valmiina ja voin kertoa, että tuo eilisen päivän sivusta seuraaminen ja tatuointikoneen surinan kuunteleminen ei ainakaan vähentänyt odotustani… pääsisinpä itsekin jo pian tuohon piinapenkkiin!

Lisää Timin taidetta voit ihailla Tim’s Ink Facebook-sivulla tai Instagramissa.