Juhannus eri ikävaiheissa
0Juhannus, keskikesän juhla. Juhla jota voi viettää hyvin monella tavalla…
Juhannus eri ikävaiheissa
Muistan lapsuuden juhannukset, jotka vietettiin perheen kanssa mummun ja papan mökillä. Niihin kuului saunomista ja uimista, erilaisten herkkuruokien syömistä ja aina joskus juhannuskokko. Muistan (joskin ehkä hieman hämärästi) myös nuoruuden juhannukset, joita vietettiin ystäväporukassa yhden ystävän vanhempien mökillä saunoen, syöden kylmiä makkaroita ja lihapiirakoita ja juoden ilojuomaa, useimmiten enemmän kuin vähemmän… Omat vuoronsa juhannuksen vietossa ovat saaneet lapsuuden ja nuoruuden juhannusten jälkeen myös varhaisaikuisuuden festarijuhannukset ja niiden jälkeen työn merkeissä vietetyt juhannukset. Joka ikävaiheelle on tähän mennessä ollut omanlaisensa juhannukset, kaikissa omat hyvät juttunsa.
Nyt viimeisinä vuosina Juhannus on mennyt ihan uudessa ikävaiheessa, isänä. Siihen kuuluu niitä samoja elementtejä kuin lapsuuden juhannuksiin, mutta hieman eri näkökulmasta. Taas tänä juhannuksena nautin suunnattomasti päästessäni tarjoamaan Emilialle sellaisen juhannuksen, joista olin itse saanut nauttia lapsena.
Vaikka jokaisen ikävaiheen juhannukset mahtavia ovatkin olleet, olen nauttinut niistä lapsuuden juhannuksista perheen kanssa mummun ja papan mökillä eniten, kunnes nyt olen päässyt nauttimaan niistä uudelleen oman lapsen kautta. On ihana seurata miten pieni lapsi nauttii läheisten kanssa touhuamisesta, saunomisesta ja mökkielämästä savusaunoineen kaikkineen.
Toivon että vuosien varrella tästä minulle niin rakkaasta maisemasta muodostuu Emilialle yhtä rakas ja mummun ja papan kesämökistä yhtä merkityksellinen paikka kuin mikä se on minulle. Toivon, että joskus tulevaisuudessa, vietettyään juhannuksia niin kavereiden kanssa mökillä kuin festareillakin, tuo aikuinen Emilia oman lapsensa nauttimaan juhannuksesta tutulle rakkaalle mökille, mummun ja papan kanssa, mikä olisi itselleni taas uusi ikävaihe juhannuksen vietossa.
Jos juhannus käy pitkäveteiseksi, tsekkaa vaikka TÄÄLTÄ kesäinen ulkotreeni juhannuksen piristykseksi!
Mites tää meikäläisen dieetti?
Dieetti? Mikä dieetti? Taustoitetaanpa tätä nyt ensin hiukan… Vuonna kivi ja keppi olin tiukassa kunnossa, säikeet näkyi olkapäissä, käsissä oli suonet kuin puutarhaletkua ja vatsalihasten välissä olisi voinut vaikka avata kaljapullon korkin. Sitten puhkesi fitness-kupla, elämään tuli muutakin sisältöä kuin treenaaminen ja kunto lässähti. Ei se haitannut, tiesin pääseväni takaisin kuntoon kun vaan haluaisin.
No sitten meille tuli vava, minulle vauvakiloja ja trendikäs isimasu. Pari kertaa yritin jonkinlaista dieettiä, mutta motivaatio ylimääräisten kilojen karistamiseen pysyi poissa ja dieetit kyykkäsi ihan alkumetreilleen. Vauva ei ole enää vauva, mutta vauvakilot ja isimasu löytyy edelleen…
Viime vuonna Sari veti läpi kisadieetin ja kilpaili bodyfitneksen SM-kilpailuissa. Voisi kuvitella että se olisi tuonut myös minulle kiinnostusta hankkiutua eroon vatsamakkaroista. No ei tuonut, enemmänkin päinvastoin. Kun toinen oli dieetillä, koin tärkeäksi herkutella jätskeillä ja karkeilla Emilian kanssa. niin, aika hyvä tekosyyhän se oli…. Oikeaa kiinnostusta painonpudottamiseen ei näkynyt eikä kuulunut, enkä antanut sen haitata. Omasta painosta ja vatsamakkaroista stressaaminen ei isommin kiinnostanut, eikä kyllä kiinnosta vieläkään.
Mites tää meikäläisen dieetti?
No mikäs tämä dieetti nyt sitten oikein on? En osaa vastata. Yhtenä iltana vaan tuntui siltä, että nyt on oikea aika aloittaa dieetti ja seuraavana aamuna suunnitelma ja ruokavalio oli valmiina mielessä. Siitä se sitten alkoi. Vieläkään en tiedä, mistä tuo ajatus ja motivaatio hommaan oikein yhtäkkiä tuli. Kuvaavaa ehkä on, että Sari nauroi lukeneensa Facebookista minun olevan dieetillä, sen verran nopea päätös se oli, etten paljon ehtinyt edes Sarille siitä jutella.
Suunnitelma oli alusta asti selvä, juhannukseen asti mennään tiukasti, juhannuksena otetaan rennosti syömisten suhteen ja sitten katsotaan onko vielä kiinnostusta jatkaa. Jos on, homma vedetään maaliin asti (Mikä se maali on, on vielä itsellenikin epäselvää…).
No nyt dieettiä on takana reilun viikon verran ja tuo juhannus alkaa olla ovella. Olo tuntuu hiton hyvältä. Painoa on tippunut hieman yli neljä kiloa ja senttejä vyötäröltä on lähtenyt yhdeksän. Nestettähän se suurimmaksi osaksi on, mutta hyvältä tuntuu. Tällä hetkellä on aika ristiriitaiset tunnelmat, toisaalta homma on sujunut niin hyvin, että tuntuu tyhmältä syödä vapaasti juhannuksen ajan. Jos taas pysyttelen dieettiruokavaliolla myös juhannuksen ajan, menee homma liian vakavaksi….
Lue myös aiempi postaus kadonneen treenimotivaation löytämisestä!