Niin se vaan elämässä menee, että vaikka kuinka suunnittelisi, aina voi tulla jotain muuttuvia tekijöitä, jotka pakottaa muuttamaan suunnitelmia. Meillä tuo muuttuva tekijä oli pitkän kaavan mukaan sairastettu korona, jonka vuoksi Sari joutui pitkän harkinnan jälkeen muuttamaan jo lukkoon lyödyt kisasuunnitelmat.

Kisasuunnitelmat siirtyy

Jo kesällä Sari päätti yhdessä valmentajansa Ringa Ruisniemen kanssa että seuraava kilpailu olisi syksyllä 2022 ja lajina bodyfitness, kuten aiemminkin. Sari veti läpi tiukan välidieetin ja kaiken piti olla valmiina plussajaksoon vuoden alusta ja sen jälkeen varsinaiseen kisadieettiin. Toisin kuitenkin kävi.

Jouluna meidän perheeseen iskenyt korona oli sen verran raju, että parin viikon totaalilevon ja hieman yli kuukauden mittaiseksi venyneen treenitauon jälkeen oli suunnitelmia pakko miettiä tarkasti uudelleen. Sarille se oli todella kova paikka, Sari koki tietynlaista epäonnistumisen tunnetta, vaikka syy ei millään tavalla itsessä ollutkaan. Silti pitkä tauko ja rajuoireinen korona saivat aikaan sen, että aiemmin niin varma olo kilpailemisesta syksyllä oli muuttunut epävarmuudeksi. Pitkän pohdinnan jälkeen Sari päätyi siirtämään kisasuunnitelmiaan.

Vieläkään, kohta kaksi kuukautta koronatartunnasta, ei treeneissä olla samalla tasolla kuin ennen sairastumista. Se vahvistaa ajatusta siitä, että tehty ratkaisu oli oikea. Uudet suunnitelmat on tehty ja niihin lähdetään tähtäämään täydellä innolla.

Sari lupasi itse kertoa fiiliksistaään ja treeneistään enemmän lähipäivinä, niistä siis tulossa ihan oma postauksensa.

Sarin treenikuteet on tilattu House of Brandon-verkkokaupasta. Siellä on muuten menossa ystävänpäivä-ale, koko valikoima on -20 % alennuksessa!

Tällä viikolla olin taas pitkästä aikaa kuuntelemassa tuttua rauhoittavaa surinaa samalla kun tatuointitaiteilija Tim Cichon piirteli uusia kuvioita iholleni.

Tuttua surinaa kuuntelemassa

Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo melko pitkään, lähestulkoon vuoden verran, mikä on minulle suhteellisen pitkä aika ilman uutta tatuointia.

Pari vuotta sitten Tim suunnitteli ja toteutti oikeaan sääreeni Maori-tyylisen tatuoinnin. Tällä kertaa aloitettiin samlta pohjalta suunnittelemaan vasempaan sääreen samanlaista, mutta kuitenkin erilaista tatuointia. Tällä ensimmäisellä kerralla tehtiin kuvan ääriviivat ja seuraavalla kerralla on värittämisen vuoro.

Sattuuko se?

Aina uuden tatuoinnin myötä tulee myös vastattua kysymyksiin siitä, sattuuko tatuoiminen. Totuus on, että eihän senyt miellyttävältä tunnu, mutta riippuu paljon paikasta (ja ihmisestä) kuinka paljon se sattuu. Itse olen pariin kertaan nukahtanut tatuointituoliin tatuointia tehdessä, joten ei se ainakaan joka paikkaan niin hirmuisesti satu.

Tällä kertaa voin kertoa, että jalkapöydän päälle tatuoiminen sattui ihan oikeasti, mutta kun siirryttiin tatuoimaan ylemmäs sääreen, ei se oikeastaan enää sattunut, vaikka ei se tietenkään mukavaltakaan tunnu. Hyvin kuitenkin juttu lensi, eikä hammasta tarvinnut purra kuin ihan alussa jalkapöydän kohdalla.

Ensi kerta ei ole sattumisen osalta ollenkaan niin paha, värittäminen sattuu aina vähemmän kuin rajojen tekeminen. Se seuraava kerta onkin sitten jo kuukauden päästä 🙂

Lisää Timin taidetta löytyy Timin Instagram-sivulta, käy kurkkaamassa!