Kesä lähestyy kovaa vauhtia, aurinko alkaa pilkistellä ja ilmat lämpenee. Samalla alkaa taas festarikenkiä kutittaa, ihan niin kuin kaikkina muinakin vuosina. Tänä vuonna ollaan kuitenkin jo toistamiseen jännän äärellä, päästäänkö tänä kesänä festareille ja nauttimaan livemusiikista?

Me halutaan festareille!

Viime keväänä koko Suomi oli suljettu. Koko ajan eli kuitenkin pieni toivo, josko kesällä tilanne olisi jo toisenlainen ja festarit saataisiin toteutettua normaaliin tapaan. Jotkin festarit toteutettiinkin, mutta esimerkiksi Karmarock, joka on itselleni se jokakesäinen vuoden kohokohta, jätettiin järjestämättä perinteisellä tavalla. Vaikka etäfestarit ihan hauskat olikin, ei ne missään määrin vetäneet vertoja aidolle asialle.

Vuoden 2020 Karmarock – etänä vaatekomerossa

Tänä vuonna toivo elää taas. Rokotteita jaetaan ja koronatartuntaluvut on laskussa. Osa festareista, erityisesti alkukesältä on taas peruttu, mutta loppukesän festareiden osalta on vielä toivoa. Iso kysymysmerkki kuitenkin on, uskaltavatko festareita järjestävät tahot aloittaa valmistelut, tapahtuman toteutuminen kun on kuitenkin vielä täysin epävarmaa.

Samalla kun kieriskelen omassa tuskassani livemusiikin ja festareiden vieroitusoireiden kourissa, en voi olla tuntematta tuskaa livetapahtumia järjestävien tahojen ja kaikkien niistä toimeentulonsa saavien ihmisten puolesta. Ei ne rokkitähdetkään kovin pitkään ole rokkitähtiä ilman keikkoja – ja mitä on maailma ilman rokkitähtiä?

Uskaltaako sinne lavan eteen edes tunkea?

Me käytiin viikonloppuna hiukan fiilistelemässä Porin Kirjurinluodon Lokkilavalla, sielläkin on vuosien varrella aika monta mahtavaa rokkikeikkaa nähty, ensimmäiset jo joskus 90-luvn alkupuolella. Useimmiten tunnelma on lavan edessä ollut aikalailla tiiviimpi. Nyt siinä lavan edustalla yksin fiilistellessä tuli väkisin pohtineeksi, miten tulevana kesänä uskaltaa siellä festareilla sitten olla, jos sellaisia järjestetään?

Tällä hetkellä ahdistus iskee, jos prismassa joku tulee kassajonossa liian lähelle ja tuttujen kanssa jutellessa ottaa vaistomaisesti parin metrin turvavälin. Osaako sitä enää palata ”vanhaan normaaliin”? Uskaltaako festareilla mennä lavan eteen tungokseen, vai pysytteleekö turvallisesti kauempana?

Vaikka alkukesän tapahtumia on peruttu ja siirretty syksymmälle, elää meillä vielä vahvana toivo livemusiikista tulevana kesänä. Me ollaan panostettu sinne loppukesään ja toivotan kovasti että yhteiskunnan tilanne sallii rokkikeikkojen ja festareiden järjestämisen. Meillä on liput ostettuna Apulannan suurkonserttiin elokuulle ja Karmarockia ei jätetä väliin mistään hinnasta jos se tänä vuonna järjestetään. Toivottavasti päästään fiilistelemään lavan eteen ihan oikean bändin soittaessa, ettei tarvitse kuvitella niin kuin nyt Lokkilavan edustalla…

Meidän ”mielikuvitusfestariasut”, eli Jarin Superdry paita ja Sarin Vilan paita ja farkkutakki on tilattu House of Brandonista, laita sinäkin festarivaatteet tilaukseen, ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi!

Taas aletaan olemaan koronaviruksen kanssa siinä vaiheessa että yhteiskuntaa aletaan laittamaan kiinni. On kokoontumisrajoituksia, tapahtumia perutaan taas urakalla ja ravintoloiden aukioloaikoja ja asiakasmääriä rajoitetaan kovalla kädellä. Myös kuntosaleilla kävijämäärät vähenevät ihmisten siirtyessä kotisaleille treenaamaan tai kaivavat taas jumppakuminauhat ja kahvakuulat esiin. Meilläkin alkaa taas treenit painottua kotisalille…

Kuntosalille on kiva palata myös koronan jälkeen

Uskon että useimmilla on hyvin muistissa viime kevään poikkeustila ja yhteiskunnan sulkeutuminen, itselläni ainakin on. Me siirrettiin keväällä useamman kuukauden ajaksi treenaamaan kokonaan kotisalille. Viiden vuoden kotisalin rakentaminen ja varustaminen ei ollut ollut turhaa, treenaaminen onnistui hyvin ja monipuolisesti. Silti koko ajan mielesä pyöri palaaminen ”oikealle” kuntosalille.

Meille ei tullut keväällä missään kohtaa mieleenkään perua jäsenyyttä WellGo Gymille, missä olemme treenanneet jo useita vuosia. Täytyy suoraan myöntää, että ei sitä silloin ajatellut miten suuri merkitys salikortin voimassa pitämisellä oli kuntosaliyrittäjille, silloin ainoastaan mietti, kuinka hienoa on palata taas ihmisten pariin oikealle kuntosalille kun koronatouhu loppuu. Vasta jälkeenpäin ymmärsi, miten ahtaalle kuntosaliyrittäjät joutuivat kevään aikana useiden asiakkaiden peruessa jäsenyyksiään koronatilanteen vuoksi.

Vaikka omalla kotisalilla tykkäänkin treenata ja treenaan siellä jonkin verran ihan normaalitilanteessakin, muistan kesällä WellGo:lle palaamisen ihan yhtä hyvin kuin kevään rajoituksetkin. Oli mahtavaa palata tutulle salille tuttujen treenaajien pariin jauhamaan paskaa ja nostamaan rautaa sen sijaan, että sitä teki yksin omassa autotallissa. Uskon että paluu kuntosaleille oli vielä merkityksellisempi niille, jotka olivat useamman kuukauden treenanneet omissa olohuoneissa kahvakuulilla ja vastuskuminauhoilla, vaikkei niissäkään mitään vikaa ole. (TÄÄLTÄ löytyy paljon ohjeita siihen kotitreeniin)

Eiköhän siis puhalleta yhteen hiileen ja pidetä ne salikortit voimassa nyt tämän koronakriisin toisen aallon aikanakin, niin päästään sitten taas palaamaan oikealle kuntosalille kun tämä kriisitilanne on taas ohi!

Metallisydän Facebookissa

Metallisydän Instagramissa