Oletko koskaan miettinyt, mitä sinä teit kymmenen vuotta sitten? Millainen oli elämäntilanteesi silloin ja mikä on vuosien aikana muuttunut? Rullaako arki edelleen samalla tavalla vai onko ihan kaikki mennyt uusiksi? Minä tein pientä vertailua ja tässä tulos…

Normipäivä nyt ja kymmenen vuotta sitten

Aloitetaan vaikka aamusta ja edetään parin tunnin harppauksilla eteenpäin keskivertopäivää nyt ja kymmenen vuotta sitten.

Klo 6:00

Vuonna 2018:
Herätyskello soi, pakotan silmät auki ja nousen hiljaa sängystä. Yritän hiipiä makuuhuoneesta ulos siten, että Sari ja Emilia eivät herää. Istun zombiena olohuoneen sohvalla ja yritän herätä. Puen paidan päälleni väärinpäin ja lähden töihin.
Vuonna 2008:
Käännän kylkeä sängyssä ja jatkan makoisia uniani.

Klo 8:00

Vuonna 2018:
Olen tehnyt töitä tunnin verran ja on aamupalan aika. Lapioin puuroa ja raejuustoa suuhuni, välillä haukkaan kananmunaa. Silmät lupsahtelevat, mutta ajatus alkaa pikkuhiljaa kulkea. Käännän paidan oikeinpäin.
Vuonna 2008:
Maiskutan suutani nukkuessani ja jatkan uniani.

Klo 10:00

Vuonna 2018:
Työpäivä jatkuu. Hörpin kahvia ja naputtelen tietokonetta.
Vuonna 2008:
Availen silmiäni ja haukottelen. Taitaa olla aika nousta, että ehdin tehdä kaiken tarvittavan ennen töihin lähtöä. Torkahdan vielä hetkeksi ja nousen ylös vasta vähän ajan kuluttua. Laitan musiikin soimaan ja teen itselleni aamupalaa. Selailen nettiä samalla kun syön kaurapuuroa ja raejuustoa. Välillä haukkaan kananmunaa. Aamupalan jälkeen lähden koiran kanssa lenkille.

Klo 12:00

Vuonna 2018:
Töissä. Kiirettä pitää, lounas pitäisi ehtiä syödä (jauhelihaa ja riisiä) ja palaveri on alkamaisillaan.
Vuonna 2008:
Lähden treenaamaan. Treeni kulkee erinomaisesti, kuten aina. Vuorossa on rinta ja hauis, sillä jalkoja ei voi kipeän polven vuoksi treenata.

Klo 14:00

Vuonna 2018:
Työpäivä alkaa lähestyä loppuaan. Syön eväänä olevan rahkapurkin ja banaanin.
Vuonna 2008:
Työpäivä alkaa. Treeni on takana ja hauikset pumpissa. Töissä juttelen työkavereille miten on vähän väsynyt olo kun en saanut oikein kunnolla nukuttua, vain kahdeksan tuntia… (perheelliset työkaverit nyökyttelevät ja miettivät hiljaa itsekseen ”tietäisitpä vaan…”)

Klo 16:00

Vuonna 2018:
Olen hakemassa Emiliaa päiväkodista. Emilia luoksee keinulta luokseni riemuissaan ja alkaa heti kertoa mitä kaikkea on päivän aikana tehnyt. Kotiin lähtiessä otetaan mukaan vaihtovaatteet ja Emilian päivän aikana tekemät piirrustukset. Kotona Emilia esittelee ylpeänä piirustustaan ja kertoo sen esittävän meidän perhettä.
Vuonna 2008:
Työpäivä jatkuu, syön lounaaksi jauhelihaa ja riisiä.

Klo 18:00

Vuonna 2018:
Ollaan kotona. Olen juuri saanut tehtyä Emilialle ruokaa ja alan itse valmistella omia treenikamppeitani kuntoon, sillä Sari, joka on mennyt tänään töistä suoraan salille, tulee kohta kotiin ja on minun vuoroni lähteä treenaamaan. Samalla vaihdan nukelle vaippaa ja juttelen Pipsa Possun veneretkestä.
Vuonna 2008:
Olen töissä, lähdössä elokuviin.

Klo 20:00

Vuonna 2018:
Olen juuri saanut treenattua. Vuorossa oli rinta ja olkapäät, sillä jalkoja ei voi kipeän lonkan vuoksi treenata. Kotona luen vielä Emilialle iltasadun ja annan suukon poskelle, kuiskaan että isi rakastaa hirmuisen paljon.
Vuonna 2008:
Töissä, elokuvissa.

Klo 22:00

Vuonna 2018:
Iltapala on syöty, avaan läppärin ja selailen Facebookia. Pohdiskelen mistä aiheesta kirjoittaisin huomiselle blogipostauksen. Inspiraatio on hiukan hukassa, mutta onneksi saan bloggaajakolleegaltani Katrilta idean kirjoittaa parisuhteesta/sinkkuudesta jotain. (Aihe kiinnostaa Katria, sillä hän on vastikää perustanut yrityksen Match by K, joka on aivan uudenlainen deittipalvelu) Jalostan ideaa ja päätän kirjoittaa vertailevan postauksen normaalista arkipäivästä nyt ja kymmenen vuotta sitten.
Vuonna 2008:
Työpäivä alkaa olla pulkassa. On aika lähteä kotiin ja saman tien iltalenkille koiran kanssa. Tykkään iltalenkeistä myöhään illalla, kun muita ihmisiä ei juurikaan ole liikkeellä, lenkillä voi uppoutua täysin omiin ajatuksiinsa. Tällä kertaa mieleen nousee ihan uusi ajatus, mitä jos perustaisin nettiin blogin, johon kirjoittelisin treeneistäni ja elämästäni…

Klo 24:00

Vuonna 2018:
Blogiteksti alkaa olla valmis, vielä muutama sopiva kuva ja kohta pääsee nukkumaan. Aamulla on taas aikainen herätys ja aikaa nukkua melkoisen vähän. No eipä se haittaa, kyllä sitä pienemmilläkin unilla selviää…
Vuonna 2008:
Syön kotona päivällistä ja pohdiskelen blogiajatusta uudelleen. päätän unohtaa sen, sillä kuka nyt meikäläisen arjesta jaksaisi lukea… Päätän sen sijaan katsoa jonkin elokuvan, eihän kellokaa ole vielä paljon mitään…

Klo 02:00

Vuonna 2018:
Emilia herää ja tulee meidän väliin jatkamaan uniaan. Katson kelloa ja totean ukkuneeni vajaan tunnin. Autan Emilian peiton paremmin päälle ja painan pääni tyynyyn. Nukahdan hymy huulilla kuunnellen Emilian ja Sarin yhteistä tsasista unista tuhinaa.
Vuonna 2008:
Elokuva loppuu, mietiskelen katsoisinko vielä toisen, mutta päädyn sulkemaan telkkarin, sillä aamulla pitää kuitenkin nousta jo ennen puolta päivää. Syön iltapalaa ja lueskelen sängyssä vielä hiukan kirjaa.

Klo 04:00

Vuonna 2018:
Nukun, tunnen pienen kantapään potkaisevan kylkeeni. Siirryn sängyn reunalle ja jatkan uniani.
Vuonna 2008:
Nukun. Käännän kylkeä ja kierähdän parisängyn puolelta toiselle.

Klo 06:00

Vuonna 2018:
Sarin herätyskello soi. Sari hiipii hiljaa makuuhuoneesta ja jatkan uniani kunnes Emilia herää 6:15. Yritän ehdottaa että nukuttaisiin vielä hiukan, mutta pieni tyttö on heti tarmoa täynnä. Isin on noustava leikkimään ja laittamaan aamupalaa. Ehditään leikkiä oikein hyvin, sillä vien Emilian tänään päiväkotiin vasta kahdeksaksi. Kiire siinä silti tulee, sillä nuket on laitettava kaikki nukkumaan ennen kuin voidaan lähteä.
Vuonna 2018:
Käännän kylkeä yksin isossa sängyssä.

Yhteenveto

Siinä tyypilliset vuorokaudet nyt ja kymmenen vuotta sitten. Joitakin yhtymäkohtia ehkä hakemalla löytyy, mutta arki on kyllä kymmenessä vuodessa muuttunut totaalisesti. Vaikka tuo sinkun arki, joka pyöri treenaamisen, töiden ja elokuvien ympärillä, oli silloin juuri sitä miten elämääni halusin elää, en enää tänä päivänä palaisi siihen mistään hinnasta. Vaikka perhearki kiireistä ja aikataulutettua onkin ja unet jää usein todella vähiin, on se myös todella paljon antoisampaa, onnellisempaa ja rakkauden täyteisämpää.

P.S. Emilian Esprit-farkkumekko on tilattu House of Brandonista. Vielä ehdit hyödyntää 15 euron ostosrahan yli 60 euron ostoksista. Edun saat koodilla SUMMER2018. Koodi on voimassa 28.5.2018 asti. TÄSTÄ suoraan shoppailemaan!

Tässä kevään aikana on Metallisydämen Instagramissa päässyt aika ajoin näkemään vilauksia menossa olleesta tatuointiprojektista. Uuden ulkoasun sai vasen olkavarteni, joka laitettiin saman tien ihan kunnolla uusiksi.

Trash polka sleeve

Itseasiassa homma sai alkunsa viime vuoden keväällä syntymäpäivälahjaksi saamastani tatuointilahjakortista. Ei ehkä Sari aavistanut mihin lahja lopulta johti… Otin heti lahjan saatuani yhteyttä luottotatuoitsijaani Tim Chiconiin, jonka kanssa lähdettiin ideoimaan vasemman käden trash polka tyylistä cover up half sleeveä. Aikoja varattiin heti useampi ja lopulta projekti kasvoi neljän ja puolen kerran mittaiseksi.

Osa 1 – Luuranko uusiksi

Tuo vasemman olkavarren tatuointini on alkujaan tehty kälyisessä omakotitalon yläkerrassa harrastelijatatuoitsijan toimesta noin 20 vuotta sitten.

• Hei mä haluaisin tohon vasempaan käteen sellasen käärmeen luurangon, osaatko sä tehdä sellasen?
• Joo kyllä mä osaan.
• No tee sitten.

Ja siitä se surina sitten alkoi. Silloin 20 vuotta sitten olin lopputuloksesta todella ylpeä, nykyisin tapausta voi käyttää esimerkkinä siitä miten ei missään tapauksessa kannata toimia.
Tatuointi on kymmenisen vuotta sitten korjailtu jo kerran ihan oikean tatuoitsijan toimesta, mutta nyt koko olkavarsi oli aika laittaa uuteen uskoon ja ylpeyteni käärmeen luuranko sille kuuluvaan uuteen kukoistukseensa.
Tim tarttui haasteeseen ja projekti lähti liikkeelle tuon käärmeen luurangon uudistamisesta. Mukaan liitettiin yksi elokuvamaailman suosikkisitaateistani. Sen ympärille sitten lähdettäisiin rakentamaan muuta trash polka -tyylistä puolihihaa.

Jo tämän projektin ensimmäisen osan jälkeen tiesin, että nyt lopputulos tulee olemaan jotain ihan muuta kuin aiempi räpellys.

Osa 2 – Pääkallokiitäjä olkapäälle

Projektin seuraava osio oli pääkallokiitäjän laskeutuminen olkapäälleni geometrisen kennorakenteen kanssa. Tämä projektin osio oli minulle kohtalaisen leppoisa, tatuoitava alue ei ollut sieltä arimmasta päästä ja asentokin oli kohtalaisen rento. Tim puolestaan joutui työskentelemään suurimman osan ajasta seisaallaan.

Lopputulos oli tälläkin kertaa törkeän hieno.

Osa 3 – Kottarainen hauikseen

Seuraava vaihe oli tämän projektin tuskallisin. Olkavarren sisäpinta oli kohtalaisen herkkää aluetta ja tällä kertaa neula kyllä tuntui – ainakin siihen asti kunnes olkapää puutui ja alkoi pakottaa asennon johdosta siinä määrin, ettei neulaan enää juuri kiinnittänyt huomiota. Aika ajoin oli kättä liikuteltava, sillä polte olkapäässä ja holjalleen myös forkussa alkoi saavuttaa tuskallisia mittasuhteita. Kuvan ”hymystäkin” on aistittavissa tietynlaista väkinäisyyttä…

Valmista kuitenkin tuli hankalasta asennosta huolimatta.

Osa 4 – Sydän paikalleen

Seuraava vaihe olikin sitten täysin edellisen vastakohta. Asento tatuointituolissa oli leppoisa makoillessani siinä vatsallaan. Jopa niin leppoisa, että nukahdin tuoliin kesken tatuoimisen. Samoin minulle on käynyt molempien pohkeiden tatuointeja tehdessä, uni on tullut.

Tällä kertaa siis Tim rakenteli sydämen ojentajaani. Ja nyt ei puhuta mistään nössöstä vaaleanpunaisesta ihkusöpöstä sydämestä, vaan ihan oikeasta, kahleista irti riistäytyvästä sydämestä.

Osa 4,5 – Viimeistelyt

Sydämen jälkeen jäljellä oli enää viimeistelyt, jotka tehtiin eilen aamulla.

Muutama sana lisää, hiukan väriä sinne tänne ja kokonaisuuden kruunaavana yksityiskohtana suosikkibändini Maj Karman logo keskelle olkavartta. Nyt on trash polka puolihiha valmis.

Tuohon sisäpinnalle jätettiin tarkoituksella kolo, josta projektia on helppo jatkaa jos siihen jossain vaiheessa päätyy…
On se ero vaan melkoinen lähtötilanteen ja lopputuloksen välillä.

Thank you Tim so much! I’ve been enjoying this project all the time, even though it has been full of blood and suffering 😀
Tim’s Ink Facebook-sivu löytyy TÄÄLTÄ ja Instagram TÄÄLTÄ, laittakaa ihmeessä seurantaan ja jos kaipaatte todella taitavaa tatuoitsijaa, älkää epäröikö ottaa Timiin yhteyttä!